Ordsprogene 5
1 Min Søn! giv Agt paa min Visdom; bøj dit Øre til min Indsigt;
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 at du maa gemme kloge Raad, og at dine Læber maa bevare Kundskab.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Thi med Honning dryppe den fremmede Kvindes Læber, og glattere end Olie er hendes Gane.
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Men paa det sidste er hun besk som Malurt, hvas som et tveægget Sværd.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 For at hun ikke skal tænke over Livets Sti, ere hendes Veje ustadige, uden at hun ved det.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Saa hører mig nu, I Børn! og viger ikke fra min Munds Ord.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Lad din Vej være langt fra hende, og nærm dig ikke Døren til hendes Hus,
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 at du ikke skal give andre din Ære og en grusom Herre dine Aar;
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 at fremmede ikke skulle mættes af din Formue, og alt, hvad du har arbejdet for, komme i anden Mands Hus;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 saa at du skal hyle; paa det sidste, naar dit Kød og dit Huld tæres hen,
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 og sige: Hvorledes har jeg dog kunnet hade Undervisning og mit Hjerte kunnet foragte Revselse?
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 saa at jeg ikke hørte paa mine Læbers Røst, ej heller bøjede mit Øre til dem, som underviste mig.
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Nær var jeg kommen i al Ulykke midt i Forsamlingen og Menigheden.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Drik Vand af din egen Brønd og frisk Vand af din egen Kilde!
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Skulde vel dine Kilder flyde udenfor, dine Vandbække ud paa Gaderne?
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Lad dem høre dig til, dig alene, og ikke de fremmede tillige med dig.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Din Kilde være velsignet, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 en elskelig Hind og en yndig Stenged; hendes Barm beruse dig stedse, i hendes Kærlighed sværme du alle Tider.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Hvorfor vil du, min Søn! sværme for en fremmed Kvinde og favne en anden Kvindes Barm?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Thi en Mands Veje ere for Herrens Øjne, og han vejer alle hans Skridt.
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Den ugudeliges Misgerninger skulle gribe ham selv, og han skal holdes fast i sin Synds Snorer.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Han skal dø, fordi han ikke vilde lade sig undervise, og han skal tumle om for sin Daarligheds Skyld.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
