Ordsprogene 31
1 Lemuels, en Konges, Ord; et varslende Ord, hvormed hans Moder underviste ham.
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 Hvad? min Søn! og hvad? mit Livs Søn! og hvad? mine Løfters Søn!
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Giv ikke Kvinderne din Kraft, og giv dig ikke ind paa en Vej, der ødelægger Konger.
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Det bør ikke Konger, Lemuel! det bør ikke Konger at drikke Vin, ej heller Fyrster at drikke stærk Drik,
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 at han ikke skal drikke og glemme det, som er Lov, og forvende alle elendige Folks Ret.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Giver stærk Drik til den, som er ved at omkomme, og Vin til den, som er beskelig bedrøvet i Sjælen,
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 at han maa drikke og glemme sin Armod og ikke mere komme sin Møje i Hu.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Oplad din Mund for den stumme til alle forladte Børns Ret.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Oplad din Mund, døm Retfærdighed, og skaf den elendige og fattige Ret!
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Hvo finder en duelig Hustru? hun er langt mere værd end Perler.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 Hendes Mands Hjerte forlader sig paa hende, og Indtægt mangler ikke.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 Hun gør ham godt og intet ondt i alle sit Livs Dage.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 Hun søger efter Uld og Hør og arbejder gerne med sine Hænder.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 Hun er ligesom en Købmands Skibe, hun lader sit Brød komme langvejs fra.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 Og hun staar op, medens det endnu er Nat, og giver sit Hus Mad og sine Piger deres bestemte Arbejde.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 Hun tænker paa Agerland og faar det; af sine Hænders Frugt planter hun en Vingaard.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 Hun omgjorder sine Lænder med Kraft og gør sine Arme stærke.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 Hun skønner, at hendes Handel er god; hendes Lampe slukkes ikke om Natten.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Hun udstrækker sine Hænder til Rokken, og hendes Hænder tage fat paa Tenen.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Hun udbreder sin Haand til den elendige og udstrækker sine Hænder til den fattige.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 Hun frygter ikke for sit Hus, naar der er Sne; thi hele hendes Hus er klædt i karmesinrødt Tøj.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Hun gør sig Tæpper; fint Linned og Purpur er hendes Klædning.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Hendes Mand er navnkundig i Portene, naar han sidder sammen med de ældste i Landet.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Hun gør kosteligt Linklæde og sælger det og bringer Købmanden Bælter til Salgs.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Kraft og Herlighed er hendes Klædebon, og hun ler ad den kommende Tid.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Hun oplader sin Mund med Visdom, og Kærligheds Lov er paa hendes Tunge.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 Hun ser efter, hvorledes det gaar til i hendes Hus, og æder ikke Ladheds Brød.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Hendes Sønner staa op og prise hende; hendes Husbond roser hende ogsaa:
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 „Mange Døtre forhverve Formue; men du staar over dem alle sammen‟.
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Yndighed er Bedrag, og Skønhed er Forfængelighed; men en Kvinde, som frygter Herren, hun skal roses.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Giver hende af hendes Hænders Frugt, og hendes Gerninger skulle prise hende i Portene.
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
