Ordsprogene 27

1 Ros dig ikke af den Dag i Morgen; thi du ved ikke, hvad Dagen vil føde.

Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.

2 Lad en fremmed rose dig og ikke din egen Mund; en anden og ikke dine egne Læber!

Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.

3 Stenen er svar, og Sandet er tungt; men Daarens Fortørnelse er svarere end begge.

Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.

4 Hidsighed er grum, og Vrede strømmer over; men hvo kan staa for Skinsyge?

Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?

5 Aabenbar Irettesættelse er bedre end skjult Kærlighed.

Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.

6 Saar af en Elsker ere vel mente, men den hadefuldes Kys ere rigelige.

Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.

7 En mæt Sjæl vrager Honningkage; men alt besk er sødt for en hungrig Sjæl.

Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.

8 Ligesom en Spurv, der flagrer om borte fra sin Rede, saa er en Mand, der vanker omkring borte fra sit Sted.

Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.

9 Olie og Røgelse glæde Hjertet, og en Vens Sødhed glæder, naar den kommer fra hans Sjæls Raad.

Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.

10 Forlad ikke din Ven og din Faders Ven, og gak ikke i din Broders Hus paa din Nøds Dag; bedre er en Nabo nær hos end en Broder langt borte.

Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.

11 Vær viis, min Søn! og glæd mit Hjerte, paa det jeg kan svare den, som forhaaner mig.

Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.

12 Den kloge saa Ulykken og skjulte sig; men de uerfarne gik frem og maatte bøde.

Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.

13 Naar en gaar i Borgen for en fremmed, tag saa hans Klæder, og tag Pant af ham for den fremmede Kvindes Skyld.

Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.

14 Hvo som velsigner sin Næste med høj Røst aarle om Morgenen, ham skal det regnes for en Forbandelse.

Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.

15 Et vedholdende Tagdryp paa en Regndag og en trættekær Kvinde ligne hinanden.

Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.

16 Hver som søger at skjule hende, skjuler Vind, og hans højre Haand griber i Olie.

Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.

17 Jern skærpes ved Jern, og en Mand skærpes over for hans Næstes Ansigt.

Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.

18 Hvo, som bevarer et Figentræ, skal æde Frugt deraf, og hvo der tager Vare paa sin Herre, skal æres.

Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.

19 Ligesom i Vandet Ansigt er imod Ansigt, saa er et Menneskes Hjerte imod et Menneske.

Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.

20 Dødsriget og Afgrunden kunne ikke mættes, saa kunne og Menneskens Øjne ikke mættes. (Sheol h7585)

Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät. (Sheol h7585)

21 Diglen er til Sølvet og Ovnen til Guldet, og en Mand prøves efter, hvad han roser.

Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.

22 Dersom du vilde støde en Daare i Morteren med Støderen midt iblandt Gryn, skal hans Daarskab dog ikke vige fra ham.

Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.

23 Du skal grant kende dine Faars Udseende; sæt din Hu til Hjordene!

Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;

24 Thi Gods er ikke evindelig, og mon en Krone varer. Ira Slægt til Slægt?

Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.

25 Naar Høet er bortført, saa lader Græsset sig se igen, og Urterne paa Bjergene sankes.

Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.

26 Lammene ere til dine Klæder, og Bukke ere en Ager værd.

Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.

27 Og du har Gedemælk nok til Føde for dig, til Føde for dit Hus, og Livs Ophold til dine Piger.

Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.