Ordsprogene 26

1 Som Sneen om Sommeren og som Regnen om Høsten saa passer Ære ikke for en Daare.

Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.

2 Som en Spurv i Fart, som en Svale i Flugt saaledes vil en Forbandelse, som sker uden Aarsag, ikke træffe ind.

Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.

3 En Svøbe er for Hesten og en Tømme for Asenet og et Ris for Daarers Ryg.

Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!

4 Svar ej en Daare efter hans Taabelighed, at ikke ogsaa du skal blive ham lig.

Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

5 Svar en Daare efter hans Taabelighed, at han ikke skal være viis i sine egne Øjne.

Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

6 Fødderne hugger den af sig, og Fortrædelighed maa den drikke, som sender Bud ved en Daare.

Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.

7 Tager Benene fra den halte og Tankesproget bort, som er i Daarers Mund.

Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.

8 Som den, der binder Stenen fast i Slyngen, saa er den, der giver en Daare Ære.

Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.

9 Som en Tjørnekæp, der kommer i den druknes Haand, saa er Tankesproget i Daarers Mund.

Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.

10 Som en Pil, der saarer alt, saa er den, der lejer en Daare, og den, der lejer vejfarende.

Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.

11 Ligesom en Hund vender sig til sit eget Spy, saa er Daaren, som gentager sin Taabelighed.

Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

12 Har du set en Mand, som er viis i sine egne Øjne, da er der mere Forhaabning om en Daare end om ham.

Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

13 Den lade siger: Der er en grum Løve paa Vejen, en Løve paa Gaderne.

Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".

14 Som Døren drejer sig om paa sine Hængsler, saa den lade paa sin Seng.

Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.

15 Den lade stikker sin Haand i Fadet; det bliver ham besværligt at lade den komme til sin Mund igen.

Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.

16 Den lade er visere i sine egne Øjne end syv, som svare forstandigt.

Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.

17 Som den, der griber Hunden fat ved Ørene, saa er den, der gaar forbi og kommer i Vrede over en Trætte, der ikke kommer ham ved.

Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.

18 Som en gal, der udkaster Gnister, Pile og Død,

Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,

19 saa er den Mand, der besviger sin Næste og siger: Skæmter jeg ikke?

on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

20 Naar der intet Ved er mere, udslukkes Ilden; og naar der ingen Bagvadsker er, stilles Trætte.

Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.

21 Kul til Gløder og Ved til Ild: Saa er en trættekær Mand til at optænde Kiv.

Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.

22 En Bagvadskers Ord lyde som Skæmt, dog trænge de ind i inderste Bug.

Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

23 Som et Potteskaar, der er overdraget med urent Sølv, saa ere brændende Læber og et ondt Hjerte.

Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

24 Den hadefulde forstiller sig med sine Læber, men inden i sig nærer han Svig.

Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.

25 Naar han gør sin Røst yndig, da tro ham ikke; thi der er syv Vederstyggeligheder i hans Hjerte.

Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

26 Den, hvis Had er skjult ved Bedrag, hans Ondskab skal blive aabenbaret i Forsamlingen.

Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

27 Hvo som graver en Grav, skal selv falde i den; og hvo som vælter en Sten op, paa ham skal den falde tilbage.

Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.

28 En falsk Tunge hader dem, som den har knust, og en glat Mund bereder Fald.

Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.