Ordsprogene 18
1 Særlingen søger sin egen Lyst; han vælter sig ind paa alt det, som staar fast.
Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
2 Daaren har ikke Behag i Forstand, men deri, at hans Hjerte aabenbarer sig.
Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
3 Naar en ugudelig kommer, kommer ogsaa Foragt og med Skammen Forhaanelse.
Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
4 Ord i en Mands Mund ere dybe Vande, en sprudlende Bæk, Visdoms Kilde.
Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
5 Det er ikke godt at anse den ugudeliges Person, at gøre en retfærdig Uret i Dommen.
Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
6 Daarens Læber blande sig i Trætte, og hans Mund raaber efter Slag.
Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
7 Daarens Mund er en Fordærvelse for ham selv, og hans Læber ere en Snare for hans Sjæl.
Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
8 En Bagvadskers Ord lyde som Skæmt, dog trænge de ind i inderste Bug.
Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
9 Ogsaa den, som er efterladen i sin Gerning, er Broder til den, som er en Ødeland.
Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
10 Herrens Navn er et fast Taarn, den retfærdige løber til det og bliver beskyttet.
Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
11 Den riges Gods er hans faste Stad og som en høj Mur i hans egen Tanke.
Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
12 Foran Undergang hovmoder en Mands Hjerte sig; og foran Ære gaar Ydmyghed.
Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman.
13 Naar nogen giver Svar, før han hører, er det ham en Daarskab og Skam.
Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
14 En Mands Mod opholder ham i hans Sygdom; men naar Modet er nedslaaet, hvo kan bære det?
Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
15 Den forstandiges Hjerte køber Kundskab, og de vises Øre søger efter Kundskab.
Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
16 Et Menneskes Gave gør Rum for ham og fører ham frem for store Herrer.
Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
17 Den, som er den første i sin Trætte, synes at have Ret; men hans Modpart kommer og prøver ham.
Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
18 Lodden gør, at Trætter ophøre, og den gør Skel imellem de mægtige.
Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
19 En Broder er mere genstridig end en fast Stad, og Trætter med ham ere som Stænger for et Palads.
Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
20 En Mands Bug skal mættes af hans Munds Frugt, han skal mættes af sine Læbers Frembringelser.
Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
21 Død og Liv ere i Tungens Vold, og hvo den elsker, skal æde dens Frugt.
Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
22 Hvo der har fundet en Hustru, har fundet en god Ting og bekommer en Velbehagelighed af Herren.
Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
23 Den fattige taler med ydmyg Bøn; men en rig svarer med haarde Ord.
Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
24 En Mand med mange Venner vil finde sig ilde stedt; men der er den Ven, som hænger fastere ved end en Broder.
Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
