Ordsprogene 15
1 Et mildt Svar dæmper Vrede; men et bittert Ord vækker Fortørnelse.
Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
2 De vises Tunge giver god Kundskab, men Daarers Mund udgyder Taabelighed.
Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
3 Herrens Øjne ere alle Vegne, og de beskue onde og gode.
Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
4 Tungens Blidhed er et Livsens Træ; men Forvendthed ved den er Sønderknuselse i Aanden.
Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
5 Daaren foragter sin Faders Tugtelse; men den, som agter paa Revselse, handler klogt.
Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
6 I den retfærdiges Hus er meget Gods; men der er Forstyrrelse i den ugudeliges Indtægt.
Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
7 De vises Læber udstrø Kundskab; men Daarernes Hjerte er ikke saa.
Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
8 De ugudeliges Offer er Herren en Vederstyggelighed; men de oprigtiges Bøn er ham en Velbehagelighed.
Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
9 De ugudeliges Vej er Herren en Vederstyggelighed; men den, som stræber efter Retfærdighed, elsker han:
Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
10 Streng Tugt venter den, som forlader Stien; den, som hader Irettesættelse, skal dø.
Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
11 Dødsriget og Afgrunden ligge aabenbare for Herren, meget mere Menneskens Børns Hjerter. (Sheol h7585)
Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. (Sheol h7585)
12 En Spotter elsker ikke den, som sætter ham i Rette, han gaar ikke til de vise.
Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
13 Et glad Hjerte gør Ansigtet livligt; men ved Hjertets Bekymring nedslaas Modet.
Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
14 Den forstandiges Hjerte søger Kundskab, men Daarers Mund finder Behag i Taabelighed.
Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
15 Alle den elendiges Dage ere onde; men et glad Hjerte er et bestandigt Gæstebud.
Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
16 Bedre er lidet med Herrens Frygt end stort Liggendefæ med Uro.
Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
17 Bedre er en Ret grønne Urter, naar der er Kærlighed hos, end en fed Okse, naar der er Had hos.
Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
18 En hidsig Mand opvækker Trætte, men en langmodig dæmper Kiv.
Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
19 Den lades Vej er som et Tjørnegærde; men de oprigtiges Sti er banet.
Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
20 En viis Søn glæder sin Fader; men et daarligt Menneske foragter sin Moder.
Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
21 Daarskab er en Glæde for den, som fattes Forstand, men en forstandig Mand vandrer ret frem.
Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
22 Anslag blive til intet, naar der ikke er holdt Raad; men hvor der er mange Raadgivere, der bestaa de.
Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
23 Glæde har en Mand af sin Munds Svar; og et Ord i rette Tid — hvor godt!
Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on. (Sheol h7585)
25 Herren nedriver de hovmodiges Hus; men han stadfæster Enkens Landemærke.
Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
26 Den ondes Anslag ere Herren en Vederstyggelighed; men Lifligheds Ord ere rene.
Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
27 Den, som jager efter Vinding, forstyrrer sit Hus; men den, som hader Gaver, skal leve.
Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
28 Den retfærdiges Hjerte betænker sig paa at svare; men de ugudeliges Mund udgyder onde Ting.
Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
29 Herren er langt borte fra de ugudelige, men hører de retfærdiges Bøn.
Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
30 Lys for Øjnene glæder Hjertet; et godt Budskab giver Marv i Benene.
Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
31 Det Øre, som hører efter Irettesættelse til Livet, han tager Bo midt iblandt de vise.
Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
32 Den, som lader Tugt fare, foragter sin Sjæl; men den, som hører efter Irettesættelse, forhverver sig Forstand.
Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
33 Herrens Frygt er Tugt til Visdom, og Ydmyghed gaar foran Ære.
Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
