Ordsprogene 15
1 Et mildt Svar dæmper Vrede; men et bittert Ord vækker Fortørnelse.
Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
2 De vises Tunge giver god Kundskab, men Daarers Mund udgyder Taabelighed.
Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
3 Herrens Øjne ere alle Vegne, og de beskue onde og gode.
Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
4 Tungens Blidhed er et Livsens Træ; men Forvendthed ved den er Sønderknuselse i Aanden.
Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
5 Daaren foragter sin Faders Tugtelse; men den, som agter paa Revselse, handler klogt.
Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
6 I den retfærdiges Hus er meget Gods; men der er Forstyrrelse i den ugudeliges Indtægt.
Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
7 De vises Læber udstrø Kundskab; men Daarernes Hjerte er ikke saa.
Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
8 De ugudeliges Offer er Herren en Vederstyggelighed; men de oprigtiges Bøn er ham en Velbehagelighed.
Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
9 De ugudeliges Vej er Herren en Vederstyggelighed; men den, som stræber efter Retfærdighed, elsker han:
Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
10 Streng Tugt venter den, som forlader Stien; den, som hader Irettesættelse, skal dø.
Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
11 Dødsriget og Afgrunden ligge aabenbare for Herren, meget mere Menneskens Børns Hjerter. (Sheol h7585)
Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)
12 En Spotter elsker ikke den, som sætter ham i Rette, han gaar ikke til de vise.
Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
13 Et glad Hjerte gør Ansigtet livligt; men ved Hjertets Bekymring nedslaas Modet.
Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
14 Den forstandiges Hjerte søger Kundskab, men Daarers Mund finder Behag i Taabelighed.
Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
15 Alle den elendiges Dage ere onde; men et glad Hjerte er et bestandigt Gæstebud.
Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
16 Bedre er lidet med Herrens Frygt end stort Liggendefæ med Uro.
Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
17 Bedre er en Ret grønne Urter, naar der er Kærlighed hos, end en fed Okse, naar der er Had hos.
Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
18 En hidsig Mand opvækker Trætte, men en langmodig dæmper Kiv.
Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
19 Den lades Vej er som et Tjørnegærde; men de oprigtiges Sti er banet.
Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
20 En viis Søn glæder sin Fader; men et daarligt Menneske foragter sin Moder.
Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
21 Daarskab er en Glæde for den, som fattes Forstand, men en forstandig Mand vandrer ret frem.
Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
22 Anslag blive til intet, naar der ikke er holdt Raad; men hvor der er mange Raadgivere, der bestaa de.
Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
23 Glæde har en Mand af sin Munds Svar; og et Ord i rette Tid — hvor godt!
Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on. (Sheol h7585)
25 Herren nedriver de hovmodiges Hus; men han stadfæster Enkens Landemærke.
Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
26 Den ondes Anslag ere Herren en Vederstyggelighed; men Lifligheds Ord ere rene.
Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
27 Den, som jager efter Vinding, forstyrrer sit Hus; men den, som hader Gaver, skal leve.
Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
28 Den retfærdiges Hjerte betænker sig paa at svare; men de ugudeliges Mund udgyder onde Ting.
Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
29 Herren er langt borte fra de ugudelige, men hører de retfærdiges Bøn.
Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
30 Lys for Øjnene glæder Hjertet; et godt Budskab giver Marv i Benene.
Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
31 Det Øre, som hører efter Irettesættelse til Livet, han tager Bo midt iblandt de vise.
Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
32 Den, som lader Tugt fare, foragter sin Sjæl; men den, som hører efter Irettesættelse, forhverver sig Forstand.
Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
33 Herrens Frygt er Tugt til Visdom, og Ydmyghed gaar foran Ære.
Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
