Ordsprogene 14
1 Kvinders Visdom har bygget sit Hus; men Daarskaben bryder det ned med sine Hænder.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 Den, som vandrer i sin Oprigtighed, frygter Herren; men den, som gaar paa Krogveje, foragter ham.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 I Daarens Mund er Hovmods Ris; men de vises Læber skulle bevare dem selv.
Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Hvor ingen Øksne ere, der er Krybben ren; men megen Indtægt kommer ved Oksens Kraft.
Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 Et trofast Vidne lyver ikke; men et falsk Vidne udblæser Løgne.
Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 Spotteren søger Visdom, og han finder den ikke; men for den forstandige er Kundskab let.
Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Gak bort fra en Mand, som er en Daare; thi du vil ikke have fundet Kundskab paa hans Læber.
Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 Den kloges Visdom er, at han forstaar sig paa sin Vej; men Daarers Taabelighed er, at de blive bedragne.
Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 Daarerne spottes af deres eget Skyldoffer; men med de oprigtige er Velbehageligheden.
Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 Hjertet kender sin Sjæls Bitterhed, og en fremmed skal ikke blande sig i dets Glæde.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 De ugudeliges Hus skal ødelægges; men de retsindiges Telt skal blomstre.
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 Der er en Vej, som kan synes en Mand ret; men til sidst bliver den Vej til Døden.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Selv under Latteren føler Hjertet Smerte, og til sidst bliver Glæden Bedrøvelse.
Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 Den, hvis Hjerte er afveget, skal mættes ved sine Veje, men den gode Mand ved det, han har i Eje.
Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 Den uerfarne tror alting, men den kloge agter paa sin Gang.
Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 Den vise frygter og viger fra ondt; men en Daare er overmodig, og tryg.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 Den, som er hastig til Vrede, gør Daarlighed, og den underfundige Mand hades.
Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 De uvidende arve Daarlighed; men de kloge favne Kundskab.
Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 De onde maa bøje sig for de godes Ansigt og de ugudelige for den retfærdiges Porte.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 Selv for sin Ven er den fattige forhadt; men mange ere de, som elske den rige.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 Hvo som foragter sin Næste, synder; men den, som forbarmer sig over de elendige, er lyksalig.
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 Fare ikke de vild, som optænke ondt? men de, som optænke godt, finde Miskundhed og Troskab.
Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 I alt besværligt Arbejde er der Fordel; men hvor det bliver ved Læbers Ord, fører det kun til Mangel.
Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 De vises Rigdom er deres Krone; men Daarers Taabelighed bliver Taabelighed.
Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 Et sanddru Vidne redder Sjæle, men den, som udblæser Løgn, er svigefuld.
Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 I Herrens Frygt har en et stærkt Værn, og for hans Børn skal der være en Tilflugt.
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 Herrens Frygt er Livets Kilde, saa at man viger fra Dødens Snarer.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 At have meget Folk er en Konges Ære; men hvor Folket er borte, er det en Fyrstes Fordærvelse.
Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 Den langmodige har megen Forstand; men den, som er hastig i Sindet, forraader Daarskab.
Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 Et blidt Hjerte er Liv for Legemet; men Hidsighed er Raaddenhed for Benene,
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 Hvo som fortrykker den ringe, forhaaner hans Skaber; men hvo som forbarmer sig over den fattige, ærer ham.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 Den ugudelige styrtes for sin Ondskab; men den retfærdige har Fortrøstning i sin Død.
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 I den forstandiges Hjerte hviler Visdommen; men i Daarers Indre giver den sig til Kende.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 Retfærdighed ophøjer et Folk; men Synden er Folkenes Skændsel
Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 Kongens Velbehag er til en klog Tjener, men hans Vrede er over den, som gør Skam.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
