Ordsprogene 12
1 Hvo, som elsker Tugt, elsker Kundskab; men hvo, som hader Revselse, er ufornuftig.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 Den gode vinder Velbehag af Herren; men den rænkefulde Mand finder Fordømmelse.
Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 Et Menneske befæstes ikke ved Ugudelighed; men de retfærdiges Rod rokkes ikke.
Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 En duelig Hustru er sin Mands Krone; men naar hun beskæmmer ham, er hun som Raaddenhed i hans Ben.
Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 De retfærdiges Tanker ere Ret; de ugudeliges Raadslag er Svig.
Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 De ugudeliges Tale er om at lure paa Blod; men de oprigtiges Mund bringer Redning.
Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 De ugudelige skulle omkastes, saa at de ikke ere mere til; men de retfærdiges Hus skal bestaa.
Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 En Mand roses efter sin Forstands Beskaffenhed; men den, som er forvendt i Hjertet, bliver til Foragt.
Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Den, som er ringe agtet og har en Træl, er bedre faren end den, som ærer sig selv og fattes Brød.
Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 Den retfærdige har Omsorg for sit Kvægs Liv; men de ugudeliges Barmhjertighed er Grusomhed.
Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 Den, som dyrker sin Jord, mættes med Brød; men den, som løber efter Løsgængere, fattes Forstand.
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 Den ugudelige attraar Snaren, der er lagt for de onde; men de retfærdige slaa Rod.
Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 I Læbers Forsyndelse er der en Snare for den onde; men den retfærdige skal komme ud af Angest.
Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 En Mand skal mættes med godt af sin Munds Frugt, og hvad et Menneskes Hænder have fortjent, skal gengældes ham.
Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 Daarens Vej er ret i hans egne Øjne, men den, som hører efter Raad, er viis.
Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 Daarens Fortørnelse giver sig til Kende samme Dag; men den, som skjuler Forsmædelse er klog.
Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Den, som aander Trofasthed, forkynder, hvad Ret er; men et falsk Vidne forkynder Svig.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Der er den, som taler ubetænksomme Ord, der ere som Kaardestik; men de vises Tunge er Lægedom.
Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 Sandheds Læbe bestaar altid; men Falskheds Tunge bliver kun et Øjeblik.
Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 Der er Svig i deres Hjerte; som optænke ondt; men for dem, som raade til Fred, er der Glæde.
Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Den retfærdige skal ingen som helst Ulykke vederfares; men de ugudelige have fuldt op af ondt.
Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Falske Læber ere Herren en Vederstyggelighed; men de, som handle trolig, ere ham en Velbehagelighed.
Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 Et klogt Menneske skjuler sin Kundskab; men Daarers Hjerte udraaber deres Daarskab.
Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 De flittiges Haand skal komme til at herske; men Ladhed skal vorde trælbunden.
Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 Bekymring i en Mands Hjerte nedbøjer det; men et godt Ord glæder det.
Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 Den retfærdige vejleder sin Ven; men de ugudeliges Vej vildleder dem selv.
Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 Den lade skal ikke stege sin Jagt; men den flittige er en dyrebar Skat for et Menneske.
Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 Paa Retfærdigheds Sti er Liv, og dens banede Vej er ikke til Døden.
Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
