Ordsprogene 10
1 En viis Søn glæder sin Fader, men en daarlig Søn er sin Moders Bedrøvelse.
Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
2 Ugudeliges Liggendefæ gavner intet, men Retfærdighed redder fra Døden.
Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
3 Herren lader ikke den retfærdiges Sjæl hungre, men de ugudeliges Begærlighed støder han tilbage.
Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
4 Den, som arbejder med lad Haand, bliver fattig; men de flittiges Haand gør rig.
Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
5 Den, som samler om Sommeren, er en klog Søn; den, som sover om Høsten, er en Søn, der gør Skam.
Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
6 Velsignelser ere over den retfærdiges Hoved, men Vold skjuler de ugudeliges Mund.
Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
7 Den retfærdiges Ihukommelse er til Velsignelse; men de ugudeliges Navn smuldrer hen.
Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
8 Den, som er viis af Hjerte, tager imod Budene; men den, som er en Daare i sin Mund, styrtes.
Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
9 Den, som vandrer i Oprigtighed, vandrer tryggelig; men den, som gaar Krogveje, bliver røbet.
Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
10 Den, som giver Vink med Øjet, foraarsager Krænkelse; og den, som er en Daare i sin Mund, styrtes.
Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
11 Den retfærdiges Mund er Livets Kilde, men Vold skjuler de ugudeliges Mund.
Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
12 Had opvækker Trætter, men Kærlighed skjuler alle Overtrædelser.
Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
13 Paa den forstandiges Læber findes Visdom; men en Kæp er for den uforstandiges Ryg.
Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
14 De vise gemme paa Kundskab; men for Daarens Mund er Undergang nær.
Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
15 Den riges Gods er hans faste Stad; men de fattiges Armod er deres egen Undergang.
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
16 Den retfærdiges Løn er til Livet; den ugudeliges Indtægt er til Synd.
Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
17 At bevare Tugt er Vej til Livet; men den, som lader Tilrettevisning fare, vildleder.
Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
18 Den, som dølger Had, har falske Læber, og den, som bringer ondt Rygte ud, er en Daare.
Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
19 Hvor mange Ord ere, der lader Overtrædelse ikke af; men den, som sparer sine Læber, er klog.
Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
20 Den retfærdiges Tunge er udsøgt Sølv; de ugudeliges Hjerte er intet værd.
Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
21 Den retfærdiges Læber nære mange; men ved den uforstandige dø Daarer.
Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
22 Herrens Velsignelse gør rig, og han føjer ikke Smerte til den.
Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
23 Det er for Daaren som en Leg, naar han gør en skændig Ting; men den forstandige Mand har Visdom.
Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
24 Hvad den ugudelige frygter for, det skal komme over ham; men de retfærdiges Begæring skal Gud give ham.
Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
25 Naar Hvirvelvinden farer forbi, saa er den ugudelige ikke mere; men en retfærdig har en evig Grundvold.
Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
26 Som Eddike er for Tænderne, og som Røg er for Øjnene, saa er den lade for dem, som udsende ham.
Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
27 Herrens Frygt lægger Dage til; men de ugudeliges Aar forkortes.
Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
28 De retfærdiges Forventelse er Glæde, men de ugudeliges Haab forgaar.
Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
29 En fast Borg er Herrens Vej for den retskafne, men Fordærvelse for dem, som gøre Uret.
Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
30 Den retfærdige skal ikke rokkes evindelig; men de ugudelige skulle ikke bo i Landet.
Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
31 Den retfærdiges Mund fremfører Visdom, men den Tunge, som taler forvendte Ting, skal udryddes.
Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
32 Den retfærdiges Læber kende, hvad der er velbehageligt, men de ugudeliges Mund fremfører forvendte Ting.
Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
