Klagesangene 5
1 Herre! kom i Hu, hvad der er sket os; sku ned og se vor Forhaanelse!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Vor Arv er gaaet over til fremmede, vore Huse til Udlændinge.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Vi ere blevne faderløse, uden Fader, vore Mødre ere som Enker.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Vandet, vi drikke, købe vi for Penge; vort Brænde kommer til os for Betaling.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Man er os paa Halsen, vi forfølges; vi blive trætte og faa ikke Hvile.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Vi have rakt Haanden imod Ægypten, imod Assyrien for at mættes af Brød.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Vore Fædre have syndet, de ere ikke mere, og vi bære deres Misgerninger.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Trælle herske over os; der er ingen, som frier af deres Haand.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Vi hente vort Brød med Fare for vort Liv, formedelst Sværdet i Ørken.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Vor Hud er forbrændt som en Ovn, af Hungerens Glød.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 De krænke Kvinderne i Zion, Jomfruerne i Judas Stæder.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Fyrster ere hængte af deres Haand, Oldingers Person bliver ikke æret.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Unge Karle maatte tage fat paa Kværnen, og Drenge segnede under Byrden af Ved.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 De Ældste have hørt op med at sidde i Porten, de unge Karle med deres Strengeleg.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Vort Hjertes Glæde er hørt op, vor Dans er vendt om til Sorrig.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Vort Hoveds Krone er affalden; o ve os! thi vi have syndet.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Derfor er vort Hjerte sygt, derfor ere vore Øjne formørkede:
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 For Zions Bjergs Skyld, som er øde, Ræve løbe derpaa.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Du, Herre! du bliver evindelig, din Trone fra Slægt til Slægt.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Hvorfor vil du glemme os evindelig? forlade os saa lang en Tid?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Herre! før os tilbage til dig, saa ville vi vende tilbage, forny vore Dage som i fordums Tid!
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Thi mon du aldeles har forkastet os? mon du er saa saare vred paa os?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
