Klagesangene 3
1 Teg er den Mand, som saa Elendighed ved hans Vredes Ris.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Mig ledede og førte han ind i Mørke og ikke til Lys.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Kun imod mig vendte han atter og atter sin Haand den ganske Dag.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Han gjorde mit Kød og min Hud gammel; han sønderbrød mine Ben.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Han byggede imod mig og omgav mig med Galde og Møje.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Han lod mig bo i de mørke Steder som dem, der ere døde i al Evighed.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Han tilmurede for mig, og jeg kan ikke komme ud, han gjorde min Lænke svar.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Naar jeg end skriger og raaber, lukker han til for min Bøn.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Han har tilmuret mine Veje med hugne Stene, han har gjort mine Stier krogede.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Han er bleven mig som en Bjørn, der ligger paa Lur, som en Løve i Skjul.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Han lod mine Veje bøje af, og saa sønderrev han mig; han lagde mig øde.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Han spændte sin Bue og stillede mig som Maalet for Pilen.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Han lod Pile af sit Kogger trænge ind i mine Nyrer.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Jeg er bleven alt mit Folk til Latter, deres Spottesang den ganske Dag.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Han mættede mig med beske Urter, „han gav mig rigelig Malurt at drikke
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 og lod mine Tænder bide i Grus, han nedtrykte mig i Aske.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Og du bortstødte min Sjæl fra Fred, jeg har glemt det gode.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Og jeg sagde: Borte er min Kraft, og hvad jeg forventede fra Herren.
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Kom min Elendighed og min Landflygtighed i Hu: Malurt og Galde!
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Min Sjæl kommer det ret i Hu og er nedbøjet i mit Indre.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Dette vil jeg tage mig til Hjerte, derfor vil jeg haabe:
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Det er Herrens Miskundhed, at vi ikke ere fortærede; thi hans Barmhjertighed har ingen Ende.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Den er ny hver Morgen, din Trofasthed er stor.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Herren er min Del, siger min Sjæl, derfor vil jeg haabe til ham.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Herren er god imod dem, som bie efter ham, imod den Sjæl, som spørger efter ham.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Det er godt, at man haaber og er stille til Herrens Frelse.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Det er en Mand godt, at han bærer Aag i sin Ungdom.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Han vil sidde ene og tie; thi han lægger det paa ham.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Han vil trykke sin Mund imod Støvet, om der maaske kunde være Forhaabning.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Han vil vende Kinden imod den, som slaar ham, han vil mættes med Forhaanelse.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Thi Herren skal ikke forkaste evindelig.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Thi dersom han bedrøver, da skal han dog forbarme sig efter sin store Miskundhed.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Thi det er ikke af sit Hjerte, at han plager og bedrøver Menneskens Børn.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 For at knuse alle de bundne paa Jorden under sine Fødder,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 for at bøje en Mands Ret for den Højestes Ansigt,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 for at forvende et Menneskes Retssag — skuer Herren ikke ned.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Hvo er den, som har sagt noget, saa at det skete, uden at Herren befaler det?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Mon Lykke og Ulykke ikke udgaa af den Højestes Mund?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Hvorfor klager et Menneske som lever? — enhver for sine Synder!
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Lader os ransage vore Veje og efterspore dem og vende om til Herren!
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Lader os opløfte vort Hjerte tillige med vore Hænder til Gud i Himmelen!
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Vi, vi have syndet og været genstridige, du tilgav ikke.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Du tildækkede os med Vrede og forfulgte os, ihjelslog, sparede ikke,
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Du skjulte dig med en Sky, at ingen Bøn kunde trænge igennem.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Du gjorde os til Skarn og Udskud midt iblandt Folkene.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Alle vore Fjender opspilede deres Mund imod os.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Der var Forfærdelse og Gru for os, Ødelæggelse og Undergang.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Mit Øje rinder med Vandbække over mit Folks Datters Undergang.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Mit Øje strømmer og bliver ikke stille, der er ingen Afladelse,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 indtil Herren skuer ned og ser til fra Himmelen.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Mit Øje voldte min Sjæl Smerte over alle min Stads Døtre.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Hart jagede mig som en Fugl de, der vare mine Fjender uden Grund.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 De bragte mit Liv til at vorde stille i Graven og kastede en Sten over mig.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Der strømmede Vand ned over mit Hoved, jeg sagde: Det er forbi med mig.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Jeg kaldte paa dit Navn, Herre! fra Graven, i det dybe.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Du har hørt min Røst; tilluk ej dit Øre for mit Suk, for mit Raab!
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Du holdt dig nær den Dag, jeg kaldte paa dig, du sagde: Frygt ikke!
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Herre! du har udført min Sjæls Sag, du har udløst mit Liv.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Herre! du har set den Uret, som sker mig, døm i min Sag!
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Du har set al deres Hævn, alle deres Tanker imod mig.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Herre! du har hørt deres haanende Tale, alle deres Tanker imod mig,
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 mine Modstanderes Ord og deres Anslag imod mig den ganske Dag.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Sku, hvorledes de sidde, og hvorledes de staa op; jeg er deres Spottesang.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Du skal gengælde dem, Herre! efter deres Hænders Gerning.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Du skal give dem et Dække over Hjertet, din Forbandelse hører dem til.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Du skal forfølge dem i Vrede, og ødelægge dem, at de ikke ere under Herrens Himmel.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
