Klagesangene 3
1 Teg er den Mand, som saa Elendighed ved hans Vredes Ris.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Mig ledede og førte han ind i Mørke og ikke til Lys.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Kun imod mig vendte han atter og atter sin Haand den ganske Dag.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Han gjorde mit Kød og min Hud gammel; han sønderbrød mine Ben.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Han byggede imod mig og omgav mig med Galde og Møje.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Han lod mig bo i de mørke Steder som dem, der ere døde i al Evighed.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Han tilmurede for mig, og jeg kan ikke komme ud, han gjorde min Lænke svar.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Naar jeg end skriger og raaber, lukker han til for min Bøn.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Han har tilmuret mine Veje med hugne Stene, han har gjort mine Stier krogede.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Han er bleven mig som en Bjørn, der ligger paa Lur, som en Løve i Skjul.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Han lod mine Veje bøje af, og saa sønderrev han mig; han lagde mig øde.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Han spændte sin Bue og stillede mig som Maalet for Pilen.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Han lod Pile af sit Kogger trænge ind i mine Nyrer.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Jeg er bleven alt mit Folk til Latter, deres Spottesang den ganske Dag.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Han mættede mig med beske Urter, „han gav mig rigelig Malurt at drikke
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 og lod mine Tænder bide i Grus, han nedtrykte mig i Aske.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Og du bortstødte min Sjæl fra Fred, jeg har glemt det gode.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Og jeg sagde: Borte er min Kraft, og hvad jeg forventede fra Herren.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Kom min Elendighed og min Landflygtighed i Hu: Malurt og Galde!
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Min Sjæl kommer det ret i Hu og er nedbøjet i mit Indre.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Dette vil jeg tage mig til Hjerte, derfor vil jeg haabe:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Det er Herrens Miskundhed, at vi ikke ere fortærede; thi hans Barmhjertighed har ingen Ende.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Den er ny hver Morgen, din Trofasthed er stor.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Herren er min Del, siger min Sjæl, derfor vil jeg haabe til ham.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Herren er god imod dem, som bie efter ham, imod den Sjæl, som spørger efter ham.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Det er godt, at man haaber og er stille til Herrens Frelse.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Det er en Mand godt, at han bærer Aag i sin Ungdom.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Han vil sidde ene og tie; thi han lægger det paa ham.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Han vil trykke sin Mund imod Støvet, om der maaske kunde være Forhaabning.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Han vil vende Kinden imod den, som slaar ham, han vil mættes med Forhaanelse.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Thi Herren skal ikke forkaste evindelig.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Thi dersom han bedrøver, da skal han dog forbarme sig efter sin store Miskundhed.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Thi det er ikke af sit Hjerte, at han plager og bedrøver Menneskens Børn.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 For at knuse alle de bundne paa Jorden under sine Fødder,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 for at bøje en Mands Ret for den Højestes Ansigt,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 for at forvende et Menneskes Retssag — skuer Herren ikke ned.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Hvo er den, som har sagt noget, saa at det skete, uden at Herren befaler det?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Mon Lykke og Ulykke ikke udgaa af den Højestes Mund?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Hvorfor klager et Menneske som lever? — enhver for sine Synder!
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Lader os ransage vore Veje og efterspore dem og vende om til Herren!
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Lader os opløfte vort Hjerte tillige med vore Hænder til Gud i Himmelen!
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Vi, vi have syndet og været genstridige, du tilgav ikke.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Du tildækkede os med Vrede og forfulgte os, ihjelslog, sparede ikke,
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Du skjulte dig med en Sky, at ingen Bøn kunde trænge igennem.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Du gjorde os til Skarn og Udskud midt iblandt Folkene.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Alle vore Fjender opspilede deres Mund imod os.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Der var Forfærdelse og Gru for os, Ødelæggelse og Undergang.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Mit Øje rinder med Vandbække over mit Folks Datters Undergang.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mit Øje strømmer og bliver ikke stille, der er ingen Afladelse,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 indtil Herren skuer ned og ser til fra Himmelen.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mit Øje voldte min Sjæl Smerte over alle min Stads Døtre.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Hart jagede mig som en Fugl de, der vare mine Fjender uden Grund.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 De bragte mit Liv til at vorde stille i Graven og kastede en Sten over mig.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Der strømmede Vand ned over mit Hoved, jeg sagde: Det er forbi med mig.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Jeg kaldte paa dit Navn, Herre! fra Graven, i det dybe.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Du har hørt min Røst; tilluk ej dit Øre for mit Suk, for mit Raab!
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Du holdt dig nær den Dag, jeg kaldte paa dig, du sagde: Frygt ikke!
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Herre! du har udført min Sjæls Sag, du har udløst mit Liv.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Herre! du har set den Uret, som sker mig, døm i min Sag!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Du har set al deres Hævn, alle deres Tanker imod mig.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Herre! du har hørt deres haanende Tale, alle deres Tanker imod mig,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 mine Modstanderes Ord og deres Anslag imod mig den ganske Dag.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Sku, hvorledes de sidde, og hvorledes de staa op; jeg er deres Spottesang.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Du skal gengælde dem, Herre! efter deres Hænders Gerning.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Du skal give dem et Dække over Hjertet, din Forbandelse hører dem til.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Du skal forfølge dem i Vrede, og ødelægge dem, at de ikke ere under Herrens Himmel.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
