Job 6
1 Men Job svarede og sagde:
Job vastasi ja sanoi:
2 Gid min Harm maatte vejes, og man ligervis vilde lægge min Ulykke i Vægtskaaler!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Thi den er nu svarere end Sand i Havet; derfor bruse mine Ord frem.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Thi den Almægtiges Pile ere i mig, min Aand inddrikker deres Gift; Guds Rædsler stille sig op imod mig.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Mon Vildæselet skryder, naar det har Græs? eller mon Oksen bøger, naar den har Foder?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Mon det vamle kan ædes uden Salt? eller er der Smag i det hvide om Æggeblommen?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Hvad min Sjæl vægrede sig ved at røre, det er blevet mig som en usund Spise.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Gid det, jeg begærer, maatte komme, og Gud vilde opfylde mit Haab!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 og at Gud vilde knuse mig, at han vilde lade sin Haand løs og afskære mig!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Da havde jeg endnu Trøst og kunde glæde mig i Smerten, i hvilken han ikke skaaner; thi jeg har ikke fornægtet den helliges Tale.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Hvad er min Kraft, at jeg skulde haabe? og hvad Ende venter mig, at jeg skulde forlænge mit Liv?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Mon min Kraft er Kraft af Sten? mon mit Kød er af Kobber?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Sandelig, der er ikke Hjælp i mig, og Kraften er vegen fra mig!
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Den ulykkelige kan kræve Medynk af sin Ven, selv om han forlader den Almægtiges Frygt.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Mine Brødre have skuffet som en Bæk, som i Dalene Strømme, der fare forbi,
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 de, der ere mørke af Is, i hvilke Sneen skjuler sig.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 Paa den Tid de optøes, da blive de borte; naar det bliver hedt, da forsvinde de fra deres Sted.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Rejsetog bøje af fra deres Vej, de drage op i Ørken og omkomme.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Rejsetog fra Thema skuede hen efter dem, vejfarende fra Seba satte Lid til dem.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 De bluedes, at de havde forladt sig paa dem; de kom lige til dem og bleve skuffede.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Saaledes ere I nu blevne som intet; I se Rædsel og frygte.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Mon jeg har sagt: Giver mig og skænker for min Skyld noget af eders Formue?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 eller redder mig af Fjendens Haand, og udløser mig af Voldsmænds Haand?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Lærer mig, og jeg vil tie, og viser mig, hvori jeg har faret vild.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Hvad ere Oprigtigheds Taler kraftige! Men hvad bevise eders Beviser?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Agte I Ord for at være Bevis og den mistrøstiges Taler for Mundsvejr?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Ja, I kunne kaste Lod om en faderløs og grave Grav for eders Næste.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Og nu, om I ville, da vender Ansigtet til mig, og mon jeg skulde lyve for eders Ansigt?
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Kære, vender om, lader Uretfærdighed ikke ske; ja, vender om, endnu skal min Retfærdighed kendes i denne Sag!
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Mon der være Uret paa min Tunge? mon min Gane ikke skulde skelne, hvad ondt er?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
