Job 41
1 Kan du trække Leviathan op med en Krog? eller drage dens Tunge med en Snor, du lader synke ned?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Kan du sætte et Sivreb i dens Næse eller gennembore dens Kæber med en Krog?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Mon den vil gøre mange ydmyge Begæringer til dig eller tale milde Ord for dig?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Mon den vil gøre en Pagt med dig, at du kan tage den til Tjener evindelig?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Kan du lege med den som med en Fugl? eller binde den fast, til Morskab for dine Smaapiger?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Skulle Deltagerne vel drive Handel med den? skulle de dele den ud iblandt Købmænd?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Kan du fylde dens Hud med Spyd, dens Hoved med Harpuner?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Læg din Haand paa den! Du vil huske den Kamp og ikke gøre det mere.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Se, Haabet derom slaar fejl; styrter man ikke ned endog kun ved Synet af den?
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Der er ingen saa dumdristig, at han tør tirre den; hvo er da den, der vil bestaa for mit Ansigt?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 — Hvo har givet mig noget først, at jeg skulde betale det? hvad der er under al Himmelen, det er mit —
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 jeg vil ikke tie om dens Lemmer og dens Styrkes Beskaffenhed og dens Legemsbygnings Yndelighed.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Hvo har afklædt den dens ydre Bedækning? hvo tør komme ind imellem dens dobbelte Tandrækker?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Hvo har opladt dens Ansigts Døre? omkring dens Tænder er der Rædsel.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Dens Skjoldes Rande ere prægtige, lukkede som med et tæt Segl.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Den ene er saa nær ved den anden, at der ikke kan komme Vejr ind imellem dem.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Den ene hænger fast ved den anden; de gribe i hverandre og adskilles ikke.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Dens Nysen lader Lys skinne, og dens Øjne ere som Morgenrødens Øjenlaage.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Af dens Mund fare Blus, Ildgnister fare ud.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Af dens Næsebor udgaar Røg som af en sydende Gryde og af en Kedel.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Dens Aande kan stikke Ild i Kul, og en Lue gaar ud af dens Mund.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 Paa dens Hals hviler Styrke, og Angest hopper foran den.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Dens Køds Stykker hænge fast sammen; det er som støbt paa den, det kan ikke bevæges.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Dens Hjerte er støbt fast som Sten, ja, støbt fast som den nederste Møllesten.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Naar den farer op, grue de stærke; af Angest forfejle de Maalet.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Angriber nogen den med Sværd, da bider det ikke paa, ej heller Spyd, Kastevaaben eller Lanse.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Den agter Jern som Straa, Kobber som raaddent Træ.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Ingen Pil jager den paa Flugt, Slyngestene blive for den som Avner.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Køllen agtes som Avner, og den ler ad det susende Glavind.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Under den ere skarpe Skæl, og det er, som den drager en Tærskeslæde hen over Dyndet.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Dybet syder som en Gryde; den gør Havet som en Salvekedel.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Den gør, at Vejen skinner efter den; man maatte holde Havet for graahaaret.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Der er ingen, som kat? lignes ved den paa Jorden, den er skabt til at være uden Frygt.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Den ser ned paa alt højt; den er en Konge over alle stolte Dyr.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
