Job 39
1 Ved du Tiden, naar Stengederne føde? har du taget Vare paa, naar Hinderne ville føde?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Tæller du de Maaneder, som de fylde, eller ved du Tiden, naar de føde?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 De bøje sig sammen, de føde deres Unger og kaste deres Byrde.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Deres Unger blive stærke, de blive store paa Marken, de gaa ud og komme ikke tilbage til dem.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Hvo har ladet Vildæselet ud i det frie? og hvo løste Skovæselets Baand,
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 hvilket jeg har givet den slette Mark til dets Hjem og Saltørkenen til dets Bo.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Det ler ad Stadens Tummel; det hører ikke Driverens Buldren.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Hvad det opsporer paa Bjergene, er dets Føde, og det søger efter alt det grønne.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Mon Enhjørningen har Lyst til at trælle for dig? mon den vil blive Natten over ved din Krybbe?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Kan du tvinge Enhjørningen ved dens Reb til at holde Furen? mon den vil harve Dalene efter dig?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Kan du forlade dig paa den, fordi dens Kraft er stor? og kan du overlade den dit Arbejde?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Kan du tro den til, at den vil føre dig din Sæd hjem og samle den hen til din Tærskeplads?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Strudsenes Vinge svinger sig lystigt; mon det er Storkens Vinge og Fjer?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Nej, den overlader sine Æg til Jorden og lader dem varmes i Støvet,
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 og den glemmer, at en Fod kunde trykke dem i Stykker, og et vildt Dyr paa Marken søndertræde dem.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Den handler haardt med sine Unger, som vare de ikke dens egne; er dens Møje end forgæves, er den uden Frygt.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Thi Gud har ladet den glemme Visdom og har ikke givet den Del i Forstand.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Paa den Tid, naar den svinger sig i Højden, da beler den Hesten og den, der rider paa den.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Kan du give Hesten Styrke eller klæde dens Hals med flagrende Manke?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Kan du gøre, at den springer som Græshoppen? dens prægtige Prusten er forfærdelig.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Den skraber i Dalen og fryder sig i Kraft; den farer frem imod den, som bærer Rustning
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Den ler ad Frygt og forskrækkes ikke og vender ikke tilbage for Sværdets Skyld.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Pilekoggeret klirrer over den, ja, det blinkende Jern paa Spyd og Glavind.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Med Bulder og Fnysen sluger den Vejen og bliver ikke staaende stille, naar Trompetens Lyd høres.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Saa snart Trompeten lyder, siger den: Hui! og lugter Krigen i det fjerne, Fyrsternes Raab og Krigstummelen.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Er det efter din Forstand, at Spurvehøgen flyver, udbreder sine Vinger imod Sønden?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Eller er det efter din Befaling, at Ørnen flyver højt og bygger sin Rede i det høje?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Den bor paa Klippen og bliver der om Natten, paa Tinden af en Klippe og Borg.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Derfra spejder den efter Føde; dens Øjne se ud i det fjerne,
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 og dens Unger drikke Blod; og hvor der er ihjelslagne, der er den.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
