Job 37
1 Ta, over dette forfærdes mit Hjerte og farer op fra sit Sted.
Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
2 Hører, ja hører hans Røsts Drøn og Bulderet, der udgaar af hans Mund.
Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
3 Han lader det fare ud under al Himmelen og sit Lys over Jordens Flige.
Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
4 Efter ham brøler Røsten, han tordner med sin Højheds Røst; og han holder dem ikke tilbage, naar hans Røst høres.
Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
5 Gud tordner vidunderligt med sin Røst; han gør store Ting, og vi kunne ikke kende dem.
Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
6 Thi han siger til Sneen: Fald til Jorden! og ligesaa til Regnskyllene, ja til hans Vældes Regnskyl.
Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
7 Han forsegler hver Mands Haand, at alle Folk, som ere hans Skabning, skulle kende det.
Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
8 Da gaa de vilde Dyr i Hule og blive i deres Boliger.
Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
9 Fra Syden kommer Stormen, og med Nordenvindene kommer Kulden.
Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
10 Ved Guds Aande kommer Is, og det brede Vand snævres ind.
Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
11 Ja, med Fugtighed fylder han Skyen; han udbreder sin lysopfyldte Sky.
Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
12 Og den vender sig i Kredse, alt som han styrer den til dens Gerning, til alt, hvad han byder den, hen over Jordens Kreds:
Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
13 Enten til Revselse eller til hans Lands Bedste eller til Velgerning lader han den ramme.
Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
14 Job, vend dine Øren til dette; staa stille og agt paa Guds underfulde Ting!
Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
15 Ved du, naar Gud tænker derpaa, og naar han lader sin Skys Lys skinne?
Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
16 Ved du hvorledes Skyerne svæve? de underfulde Ting af ham, som er fuldkommen i al Kundskab?
Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
17 du, hvis Klæder blive varme, naar han gør Landet lummert fra Sønden?
Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
18 Udspænder du med ham de øverste Skyer, der ere faste som et støbt Spejl?
Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
19 Lad os vide, hvad vi skulle sige til ham! vi kunne ikke fremføre noget ud fra Mørket.
Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
20 Skal det fortælles ham, at jeg taler? eller mon nogen har ønsket, at han maatte blive opslugt?
Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
21 Og nu, ser man ikke Lyset, som straaler i de øverste Skyer: Saa farer et Vejr frem og renser dem.
Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
22 Af Norden kommer Guld; over Gud er der forfærdelig Majestæt.
Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
23 Den Almægtige, ham kunne vi ikke naa til, ham, som er stor i Kraft; Ret og Retfærdigheds Fylde undertrykker han ikke.
Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
24 Derfor frygte Folkene ham; han ser ikke til nogen, som er viis i Hjertet.
Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.
