Job 34
1 Fremdeles svarede Elihu og sagde:
Ja Elihu vielä sanoi:
2 Hører, I vise! min Tale, og I forstandige! vender eders Øren til mig;
Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.
3 thi Øret prøver Talen, og Ganen smager Maden.
Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.
4 Lader os vælge os det rette, lader os kende imellem os, hvad godt er.
Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.
5 Thi Job sagde: Jeg er retfærdig, men Gud har borttaget min Ret.
Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.
6 Uagtet jeg har Ret, skal jeg staa som en Løgner; ulægelig har Pilen truffet mig, skønt der ikke er Overtrædelse hos mig.
Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.
7 Hvor er en Mand som Job, der inddrikker Gudsbespottelse som Vand
Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,
8 og vandrer i Selskab med dem, som gøre Uret, og gaar med ugudelige Folk?
Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?
9 Thi han sagde: Det gavner ikke en Mand, om han har Behag i Gud.
Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.
10 Derfor, I Mænd af Forstand! hører paa mig: Det være langt fra Gud at være ugudelig, og fra den Almægtige at være uretfærdig.
Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.
11 Thi han betaler et Menneske efter dets Gerning og lader enhver faa efter hans Vej.
Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.
12 Ja, sandelig, Gud handler ikke uretfærdigt, og den Almægtige forvender ikke Retten.
Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.
13 Hvo har beskikket ham over Jorden? og hvo har grundet hele Jordens Kreds.
Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?
14 Dersom han vilde agte paa sig selv alene, samlede han sin Aand og sin Aande til sig:
Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.
15 Da maatte alt Kød til Hobe opgive Aanden, og Mennesket blive til Støv igen.
Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.
16 Dersom du har Forstand, saa hør dette, vend dine Øren til min Tales Røst!
Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.
17 Skulde vel den, som hader Ret, holde Styr? eller tør du sige den mægtige retfærdige at være uretfærdig?
Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?
18 Tør nogen sige til en Konge: Du Belial! til de ædle: Du ugudelige!
Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!
19 Han anser ikke Fyrsternes Personer og agter ikke den rige fremfor den ringe; thi de ere alle hans Hænders Gerning.
Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.
20 De dø i et Øjeblik, og det midt om Natten: Folk rystes og forgaa; og de mægtige tages bort, men ikke ved Menneskehaand.
Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.
21 Thi hans Øjne ere over hver Mands Veje, og han ser alle hans Skridt.
Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.
22 Der er intet Mørke og ingen Dødsskygge, hvori de som gøre Uret, kunne skjule sig.
Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.
23 Thi han behøver ikke at agte længe nogen, der skal stedes til Dom for Gud.
Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.
24 Han sønderslaar de mægtige uden at ransage, og han sætter andre i deres Sted.
Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;
25 Derfor kender han deres Gerninger og omkaster dem om Natten, at de blive knuste;
Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.
26 han slaar dem, hvor de ugudelige findes, paa det Sted, hvor Folk ser det.
Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,
27 Thi derfor vege de fra ham og agtede ikke paa nogen af hans Veje,
Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;
28 for at de kunde bringe den ringes Skrig ind for ham, og for at han maatte høre de elendiges Skrig.
Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.
29 Naar han skaffer Ro til Veje — hvo vil kalde ham uretfærdig? — og naar han skjuler sit Ansigt — hvo kan da beskue ham? — baade for et Folk og for et enkelt Menneske:
Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?
30 Saa er det, for at en vanhellig ikke skal regere, og at der ikke skal være Snarer for Folket.
Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.
31 Mon nogen har sagt til Gud: Jeg har faaet, hvad jeg ikke forskylder?
Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.
32 Lær du mig ud over det, jeg kan se; dersom jeg har gjort Uret, da vil jeg ikke gøre det mere.
Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.
33 Skal det være efter dit Skøn, at han skal gengælde? thi du har vraget, saa at du har at vælge, og ikke jeg? saa tal da, hvad du ved!
Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.
34 Folk af Forstand skulle sige til mig, og ligeledes den vise Mand, som hører mig:
Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.
35 „Job taler ikke med Forstand, og hans Ord ere ikke mere Klogskab‟.
Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.
36 O gid, at Job maatte prøves til fulde, fordi han har svaret som uretfærdige Mænd!
Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.
37 thi han lægger Overtrædelse til sin Synd, imellem os klapper han i Hænderne og gør mange Ord imod Gud.
Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.
