Job 29
1 Og Job blev ved at fremføre sit Billedsprog og sagde:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Gid jeg var som i de forrige Maaneder, som i de Dage, da Gud bevarede mig,
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 da hans Lampe lyste over mit Hoved, da jeg gik igennem Mørket ved hans Lys;
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 som det var med mig i min Høsts Dage, der Guds Fortrolighed var over mit Telt;
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 da den Almægtige endnu var med mig, da mine Drenge vare omkring mig;
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 da mine Trin badede sig i Mælk, og Klippen hos mig udgød Oliebække;
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 da jeg gik ud til Porten op til Staden, da jeg lod berede mit Sæde paa Torvet.
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 De unge saa mig og trak sig tilbage, og de gamle stode op og bleve staaende.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 De Øverste holdt op at tale, og de lagde Haanden paa deres Mund.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Fyrsternes Røst forstummede, og deres Tunge hang ved deres Gane.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Thi det Øre, som hørte, priste mig salig, og det Øje, som saa mig, gav mig Vidnesbyrd.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Thi jeg reddede den fattige, som skreg, og den faderløse, som ingen Hjælper havde.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Dens Velsignelse, som ellers maatte omkommet, kom over mig, og jeg frydede Enkens Hjerte.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Jeg iførte mig Retfærdighed, og den klædte sig i mig; min Dom var mig som en Kappe og et Hovedsmykke.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Jeg var den blindes Øje, og jeg var den lammes Fod.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Jeg var de fattiges Fader, og den mig ubekendtes Retssag undersøgte jeg.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Og jeg sønderbrød den uretfærdiges Kindtænder, og jeg gjorde, at han maatte slippe Rovet af sine Tænder.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Og jeg sagde: I min Rede vil jeg opgive Aanden og have Dage mangfoldige som Sand.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Min Rod skal aabne sig for Vandet, og Duggen skal blive om Natten paa mine Grene.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Min Herlighed skal blive ny hos mig, og min Bue skal forynges i min Haand.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 De hørte paa mig og ventede, og de tav til mit Raad.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Havde jeg talt, toge de ikke igen til Orde, og min Tale faldt som Draaber over dem;
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 de ventede paa mig som paa en Regn, og de aabnede Munden vidt som efter den sildige Regn.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Jeg smilte til dem, der vare mistrøstige; og de bragte ikke mit Ansigts Lys til at svinde.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Jeg udvalgte deres Vej og sad øverst, og jeg boede som en Konge iblandt Hærskaren, som den, der trøster de sørgende.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
