Job 29
1 Og Job blev ved at fremføre sit Billedsprog og sagde:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Gid jeg var som i de forrige Maaneder, som i de Dage, da Gud bevarede mig,
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 da hans Lampe lyste over mit Hoved, da jeg gik igennem Mørket ved hans Lys;
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 som det var med mig i min Høsts Dage, der Guds Fortrolighed var over mit Telt;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 da den Almægtige endnu var med mig, da mine Drenge vare omkring mig;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 da mine Trin badede sig i Mælk, og Klippen hos mig udgød Oliebække;
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 da jeg gik ud til Porten op til Staden, da jeg lod berede mit Sæde paa Torvet.
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 De unge saa mig og trak sig tilbage, og de gamle stode op og bleve staaende.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 De Øverste holdt op at tale, og de lagde Haanden paa deres Mund.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 Fyrsternes Røst forstummede, og deres Tunge hang ved deres Gane.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 Thi det Øre, som hørte, priste mig salig, og det Øje, som saa mig, gav mig Vidnesbyrd.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Thi jeg reddede den fattige, som skreg, og den faderløse, som ingen Hjælper havde.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Dens Velsignelse, som ellers maatte omkommet, kom over mig, og jeg frydede Enkens Hjerte.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Jeg iførte mig Retfærdighed, og den klædte sig i mig; min Dom var mig som en Kappe og et Hovedsmykke.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Jeg var den blindes Øje, og jeg var den lammes Fod.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 Jeg var de fattiges Fader, og den mig ubekendtes Retssag undersøgte jeg.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Og jeg sønderbrød den uretfærdiges Kindtænder, og jeg gjorde, at han maatte slippe Rovet af sine Tænder.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Og jeg sagde: I min Rede vil jeg opgive Aanden og have Dage mangfoldige som Sand.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Min Rod skal aabne sig for Vandet, og Duggen skal blive om Natten paa mine Grene.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Min Herlighed skal blive ny hos mig, og min Bue skal forynges i min Haand.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 De hørte paa mig og ventede, og de tav til mit Raad.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Havde jeg talt, toge de ikke igen til Orde, og min Tale faldt som Draaber over dem;
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 de ventede paa mig som paa en Regn, og de aabnede Munden vidt som efter den sildige Regn.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Jeg smilte til dem, der vare mistrøstige; og de bragte ikke mit Ansigts Lys til at svinde.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Jeg udvalgte deres Vej og sad øverst, og jeg boede som en Konge iblandt Hærskaren, som den, der trøster de sørgende.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
