Job 21
1 Men Job svarede og sagde:
Job vastasi ja sanoi:
2 hører, ja hører min Tale, og lader dette være den Trøst, I yde!
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Fordrager mig, og jeg vil tale, og naar jeg har talt, da kan du spotte!
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Mon min Klage gælder Mennesker? og om saa er, hvorfor skulde ikke min Aand blive utaalmodig?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Vender eder til mig, og gruer og lægger Haanden paa Munden!
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Thi kommer jeg det i Hu, da forfærdes jeg, og Bævelse betager mit Kød.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Hvorfor blive de ugudelige i Live, blive gamle, ja vældige i Kraft?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Deres Sæd staar fast for deres Ansigt om dem og deres Afkom for deres Øjne.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Deres Huse have Fred, uden Frygt, og Guds Ris er ikke over dem.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Deres Tyr springer og ej forgæves; deres Ko kalver og er ikke ufrugtbar.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 De lade deres Børn løbe som en Faarehjord, og deres Drenge springe.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 De opløfte deres Røst til Tromme og Harpe og glæde sig ved Fløjtens Lyd.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Og dog sagde de til Gud: Vig fra os! thi vi have ikke Lyst til Kundskab om dine Veje.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Hvad er den Almægtige, at vi skulde tjene ham? eller hvad Gavn skulde vi have af at bønfalde ham?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Se, deres Lykke hviler dog ikke i deres egen Haand! De ugudeliges Raad er langt fra mig.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Hvor tit udslukkes vel de ugudeliges Lampe og kommer deres Ulykke over dem? hvor tit uddeler Gud Smerter til dem i sin Vrede?
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Blive de som Straa for Vejr og som Avner, hvilke Hvirvelvind bortstjæler?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 „Gud gemmer hans Uret til hans Børn.‟ Han skulde betale ham selv, at han fornemmer det.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Hans egne Øjne skulle se hans Fordærvelse, og han skulde drikke af den Almægtiges Vrede.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Thi hvad bekymrer han sig om sit Hus efter sig, naar hans Maaneders Tal er ude?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Mon nogen vil lære Gud Kundskab, ham, som dømmer de høje?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Den ene dør i sin fulde Styrke, ganske rolig og tryg;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 hans Kar vare fulde af Mælk, og Marven i hans Ben var vædskefuld.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Men den anden maa dø med en beskelig bedrøvet Sjæl og har ikke nydt noget godt.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 De skulle ligge med hinanden i Støvet, og Ormene skulle bedække dem.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Se, jeg kender eders Tanker, ja eders Rænker, med hvilke I gøre Vold imod mig;
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 thi I sige: Hvor er Voldsmandens Hus? og hvor er Teltet, hvor de ugudelige boede?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Have I ikke adspurgt de vejfarende, og erkende I ikke deres Vidnesbyrd,
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 at den onde skulde spares til Ulykkens Dag, skulde føres frem til Vredens Dag?
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 „Hvo vil forholde ham hans Vej? naar han gør noget, hvo vil betale ham?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Og han føres hen til Gravene, og ved Gravhøjen lever hans Minde.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 I Dalens Muld hviler han sødt, og han drager hvert Menneske efter sig, og paa dem foran ham er ikke Tal.‟
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Hvorledes trøste I mig da med Forfængelighed? og hvad der bliver tilbage af eders Svar, er Troløshed.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
