Job 21
1 Men Job svarede og sagde:
Job vastasi ja sanoi:
2 hører, ja hører min Tale, og lader dette være den Trøst, I yde!
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Fordrager mig, og jeg vil tale, og naar jeg har talt, da kan du spotte!
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Mon min Klage gælder Mennesker? og om saa er, hvorfor skulde ikke min Aand blive utaalmodig?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Vender eder til mig, og gruer og lægger Haanden paa Munden!
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Thi kommer jeg det i Hu, da forfærdes jeg, og Bævelse betager mit Kød.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Hvorfor blive de ugudelige i Live, blive gamle, ja vældige i Kraft?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Deres Sæd staar fast for deres Ansigt om dem og deres Afkom for deres Øjne.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Deres Huse have Fred, uden Frygt, og Guds Ris er ikke over dem.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Deres Tyr springer og ej forgæves; deres Ko kalver og er ikke ufrugtbar.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 De lade deres Børn løbe som en Faarehjord, og deres Drenge springe.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 De opløfte deres Røst til Tromme og Harpe og glæde sig ved Fløjtens Lyd.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Og dog sagde de til Gud: Vig fra os! thi vi have ikke Lyst til Kundskab om dine Veje.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 Hvad er den Almægtige, at vi skulde tjene ham? eller hvad Gavn skulde vi have af at bønfalde ham?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Se, deres Lykke hviler dog ikke i deres egen Haand! De ugudeliges Raad er langt fra mig.
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Hvor tit udslukkes vel de ugudeliges Lampe og kommer deres Ulykke over dem? hvor tit uddeler Gud Smerter til dem i sin Vrede?
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Blive de som Straa for Vejr og som Avner, hvilke Hvirvelvind bortstjæler?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 „Gud gemmer hans Uret til hans Børn.‟ Han skulde betale ham selv, at han fornemmer det.
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Hans egne Øjne skulle se hans Fordærvelse, og han skulde drikke af den Almægtiges Vrede.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Thi hvad bekymrer han sig om sit Hus efter sig, naar hans Maaneders Tal er ude?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Mon nogen vil lære Gud Kundskab, ham, som dømmer de høje?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Den ene dør i sin fulde Styrke, ganske rolig og tryg;
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 hans Kar vare fulde af Mælk, og Marven i hans Ben var vædskefuld.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Men den anden maa dø med en beskelig bedrøvet Sjæl og har ikke nydt noget godt.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 De skulle ligge med hinanden i Støvet, og Ormene skulle bedække dem.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Se, jeg kender eders Tanker, ja eders Rænker, med hvilke I gøre Vold imod mig;
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 thi I sige: Hvor er Voldsmandens Hus? og hvor er Teltet, hvor de ugudelige boede?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Have I ikke adspurgt de vejfarende, og erkende I ikke deres Vidnesbyrd,
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 at den onde skulde spares til Ulykkens Dag, skulde føres frem til Vredens Dag?
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 „Hvo vil forholde ham hans Vej? naar han gør noget, hvo vil betale ham?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Og han føres hen til Gravene, og ved Gravhøjen lever hans Minde.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 I Dalens Muld hviler han sødt, og han drager hvert Menneske efter sig, og paa dem foran ham er ikke Tal.‟
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Hvorledes trøste I mig da med Forfængelighed? og hvad der bliver tilbage af eders Svar, er Troløshed.
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
