Job 15
1 Da svarede Elifas, Themaniten, og sagde:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 Skal en viis svare med Kundskab, som kun er Vejr, og fylde sin Bug med Blæst,
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 idet han fører Bevis med Ord, som ikke gavne, og med Taler, som intet baade!
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Ja, du tilintetgør Gudsfrygt og svækker Bønnen for Guds Ansigt.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 Thi din egen Mund beviser din Misgerning, og du vælger de træskes Tunge.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Din egen Mund dømmer dig skyldig og ikke jeg, og dine Læber vidne imod dig.
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Mon du er født som det første Menneske var, og er du avlet førend Højene?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Mon du har hørt til i Guds hemmelige Raad og har revet Visdommen til dig?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 Hvad ved du, som vi ikke vide? hvad forstaar du, og det skulde ikke være os bekendt?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 Der er baade graahærdede og bedagede iblandt os, Mænd, som have levet længere end din Fader.
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Er Guds Trøst dig for ringe og det Ord, som han i Mildhed har talt med dig?
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 Hvorfor betager dit Hjerte dig, og hvorfor blinke dine Øjne?
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 Thi du vender din Harme imod Gud, og du har ladet Taler udfare af din Mund.
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 Hvad er et Menneske, at det skulde være rent? eller at den skulde være retfærdig, som er født af en Kvinde?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 Se, han tror ikke sine hellige, og Himlene ere ikke rene for hans Øjne:
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 Hvor meget mindre den, som er vederstyggelig og fordærvet, den Mand, der drikker Uretfærdighed som Vand?
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 Jeg vil kundgøre dig det, hør mig; og hvad jeg har set, vil jeg fortælle:
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 Hvad de vise have forkyndt, og hvad de ikke have dulgt som en Arv fra deres Fædre,
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 dem alene blev Landet givet, og ingen fremmed trængte ind iblandt dem.
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 Den ugudelige bæver alle sine Dage, og faa Aar i Tallet ere henlagte til en Voldsmand.
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 Rædsler lyde for hans Øren; midt i Freden kommer en Ødelægger over ham.
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 Han kan ikke tro paa, at han vil komme tilbage fra Mørket, og han er udset til at omkomme ved Sværdet.
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 Han vanker hid og did efter Brødet og siger: Hvor er det? han ved, at Mørkheds Dag er bestemt, ja er ved hans Side.
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Angest og Nød forfærde ham, det overvælder ham, som var det en Konge, der er rede til Striden;
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 thi han har udrakt sin Haand imod Gud og har vældig sat sig op imod den Almægtige;
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 han løb med oprakt Hals imod ham under sine Skjoldes tætte Tag;
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 thi han har lagt Fedt paa sit Ansigt og lagt sig ud over sin Lænd med Fedme,
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 og han boede i Stæder, som vare ødelagte, i Huse, som man ikke bor i, som ere bestemte til Grushobe.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 Han skal ikke blive rig, og hans Formue skal ikke bestaa; og hvad de have erhvervet, skal ikke udbredes i Landet.
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 Han skal ikke komme bort fra Mørket, en Lue skal tørre hans Kvist; men han skal komme bort ved hans Munds Aande.
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 Han skal ikke forlade sig paa Forfængelighed, han skuffer sig; thi Forfængelighed skal vorde ham Betaling.
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 Før hans Dag kommer, skal det opfyldes, og hans Gren skal ikke grønnes.
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 Som Vintræet skal han afryste sine sure Druer og som Olietræet kaste sit Blomster.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 Thi den vanhelliges Forsamling skal blive øde, og Ild fortærer Bestikkelsens Telte.
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 De undfange Uret og føde Udaad, og deres Inderste bereder Svig.
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
