2 Samuel 22
1 Og David talede Ordene af denne Sang for Herren paa den Dag, Herren havde friet ham af alle hans Fjenders Haand og af Sauls Haand,
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 og han sagde: Herren er min Klippe og min Befæstning og den, som befrier mig.
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 Han er Gud, min Klippe, paa hvilken jeg tror, mit Skjold og min Frelses Horn, min Ophøjelse og min Tilflugt, min Frelser, fra Vold har du frelst mig.
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 Jeg vil paakalde Herren, som bør at loves, saa bliver jeg frelst fra mine Fjender.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Thi Dødens Bølger omspændte mig, Belials Bække forfærdede mig.
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 Da jeg var i Angest, raabte jeg til Herren, ja, jeg raabte til min Gud, og han hørte min Røst af sit Tempel og mit Raab med sine Øren.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Og Jorden bævede og rystede, Himmelens Grundvolde bevægedes, og de bævede, thi han var vred.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Og der opgik en Røg af hans Næse, og Ild af hans Mund fortærede; gloende Kul brændte ud fra ham.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Og han bøjede Himmelen og for ned, og der var Mørkhed under hans Fødder.
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Og han for paa Keruben og fløj, og han blev set over Vejrets Vinger.
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Og han satte Mørkhed til Dække trindt omkring sig; der var Vandenes Forsamling og tykke Skyer.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Fra Glansen, som var for ham, brændte gloende Kul.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Herren tordnede fra Himmelen, og den højeste udgav sin Røst.
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Og han udskød Pile og adspredte dem; der kom Lyn, og han forfærdede dem.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Da saas Havets Leje, Jordens Grundvolde blottedes ved Herrens Trusel, ved hans Næses Aandes Pust.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Han udrakte sin Haand fra det høje, han hentede mig, han drog mig af mange Vande.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Han friede mig fra min stærke Fjende, fra mine Hadere, thi de vare mig for stærke.
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 De overfaldt mig i min Modgangs Tid; men Herren var min Støtte.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Og han udførte mig i det vide Rum; han friede mig, thi han havde Lyst til mig.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Herren gengældte mig efter min Retfærdighed, han betalte mig efter mine Hænders Renhed.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Thi jeg har bevaret Herrens Veje, og jeg har ikke handlet ugudeligt imod min Gud.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 Thi alle hans Domme ere mig for Øje, og hans Skikke, fra dem viger jeg ikke;
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 men jeg var fuldkommen for ham og vogtede mig for min Misgerning.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Og Herren betalte mig efter min Retfærdighed, efter min Renhed for hans Øjne.
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Imod den fromme viser du dig from, imod den trofaste vældige viser du dig trofast.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 Imod den rene viser du dig ren, og imod den forvendte viser du dig vrang.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Og du skal frelse det elendige Folk, og dine Øjne ere over de høje, dem fornedrer du.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Thi du, Herre, er min Lygte, og Herren skal gøre min Mørkhed klar.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Thi ved dig stormer jeg igennem Skaren, ved min Gud springer jeg over en Mur.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Guds Vej er fuldkommen, Herrens Tale er lutret; han er alle dem et Skjold, som haabe paa ham.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Thi hvo er en Gud foruden Herren? og hvo er en Klippe foruden vor Gud?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Gud er min Styrke og Kraft, og han letter min Vej fuldkomment.
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 Han gør mine Fødder som Hindernes og skal lade mig staa paa mine Høje.
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 Han lærer mine Hænder til Krigen, og en Kobberbue spændes med mine Arme.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Og du giver mig din Frelses Skjold; og idet du ydmyger mig, gør du mig stor.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Du gør mine Trin vide under mig, og mine Knokler snublede ikke.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Jeg forfølger mine Fjender og ødelægger dem og vender ikke tilbage, før jeg har gjort Ende paa dem.
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 Ja, jeg har gjort Ende paa dem og knuset dem, at de ikke skulle rejse sig; og de faldt under mine Fødder.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Og du har omgjordet mig med Kraft til Krigen, du skal nedbøje dem under mig, som staa op imod mig.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Og du har jaget mig mine Fjender paa Flugt, ja mine Hadere, og jeg udrydder dem.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 De saa sig om, men der var ingen Frelser; til Herren, men han svarede dem ikke.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Og jeg støder dem smaa som Jordens Støv, som Dynd paa Gader knuser jeg dem og tramper dem ned.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Og du udfriede mig fra mit Folks Kiv; du bevarede mig til Hedningernes Hoved, et Folk, som jeg ikke kendte, de tjene mig.
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Den fremmedes Børn smigre for mig; da deres Øre hørte om mig, adløde de mig.
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Den fremmedes Børn visne hen, og de gaa omgjordede ud af deres Borge.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Herren lever, og lovet være min Klippe, og Gud, min Frelses Klippe, skal ophøjes!
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 Den Gud, som giver mig Hævn, og som nedkaster Folkene under mig,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 og som fører mig ud fra mine Fjender; du ophøjer mig over dem, som staa op imod mig, du redder mig fra Voldsmænd.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Derfor vil jeg bekende dig, Herre! iblandt Hedningerne og synge dit Navn Lov.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 Han gør sin Frelse stor for sin Konge og gør Miskundhed imod sin Salvede, imod David og imod hans Sæd, evindelig.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
