2 Samuel 22
1 Og David talede Ordene af denne Sang for Herren paa den Dag, Herren havde friet ham af alle hans Fjenders Haand og af Sauls Haand,
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 og han sagde: Herren er min Klippe og min Befæstning og den, som befrier mig.
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Han er Gud, min Klippe, paa hvilken jeg tror, mit Skjold og min Frelses Horn, min Ophøjelse og min Tilflugt, min Frelser, fra Vold har du frelst mig.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Jeg vil paakalde Herren, som bør at loves, saa bliver jeg frelst fra mine Fjender.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Thi Dødens Bølger omspændte mig, Belials Bække forfærdede mig.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Da jeg var i Angest, raabte jeg til Herren, ja, jeg raabte til min Gud, og han hørte min Røst af sit Tempel og mit Raab med sine Øren.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Og Jorden bævede og rystede, Himmelens Grundvolde bevægedes, og de bævede, thi han var vred.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Og der opgik en Røg af hans Næse, og Ild af hans Mund fortærede; gloende Kul brændte ud fra ham.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Og han bøjede Himmelen og for ned, og der var Mørkhed under hans Fødder.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Og han for paa Keruben og fløj, og han blev set over Vejrets Vinger.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Og han satte Mørkhed til Dække trindt omkring sig; der var Vandenes Forsamling og tykke Skyer.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Fra Glansen, som var for ham, brændte gloende Kul.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Herren tordnede fra Himmelen, og den højeste udgav sin Røst.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Og han udskød Pile og adspredte dem; der kom Lyn, og han forfærdede dem.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Da saas Havets Leje, Jordens Grundvolde blottedes ved Herrens Trusel, ved hans Næses Aandes Pust.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Han udrakte sin Haand fra det høje, han hentede mig, han drog mig af mange Vande.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Han friede mig fra min stærke Fjende, fra mine Hadere, thi de vare mig for stærke.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 De overfaldt mig i min Modgangs Tid; men Herren var min Støtte.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Og han udførte mig i det vide Rum; han friede mig, thi han havde Lyst til mig.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Herren gengældte mig efter min Retfærdighed, han betalte mig efter mine Hænders Renhed.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Thi jeg har bevaret Herrens Veje, og jeg har ikke handlet ugudeligt imod min Gud.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Thi alle hans Domme ere mig for Øje, og hans Skikke, fra dem viger jeg ikke;
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 men jeg var fuldkommen for ham og vogtede mig for min Misgerning.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Og Herren betalte mig efter min Retfærdighed, efter min Renhed for hans Øjne.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Imod den fromme viser du dig from, imod den trofaste vældige viser du dig trofast.
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Imod den rene viser du dig ren, og imod den forvendte viser du dig vrang.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Og du skal frelse det elendige Folk, og dine Øjne ere over de høje, dem fornedrer du.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Thi du, Herre, er min Lygte, og Herren skal gøre min Mørkhed klar.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Thi ved dig stormer jeg igennem Skaren, ved min Gud springer jeg over en Mur.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 Guds Vej er fuldkommen, Herrens Tale er lutret; han er alle dem et Skjold, som haabe paa ham.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Thi hvo er en Gud foruden Herren? og hvo er en Klippe foruden vor Gud?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Gud er min Styrke og Kraft, og han letter min Vej fuldkomment.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Han gør mine Fødder som Hindernes og skal lade mig staa paa mine Høje.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Han lærer mine Hænder til Krigen, og en Kobberbue spændes med mine Arme.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Og du giver mig din Frelses Skjold; og idet du ydmyger mig, gør du mig stor.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Du gør mine Trin vide under mig, og mine Knokler snublede ikke.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Jeg forfølger mine Fjender og ødelægger dem og vender ikke tilbage, før jeg har gjort Ende paa dem.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Ja, jeg har gjort Ende paa dem og knuset dem, at de ikke skulle rejse sig; og de faldt under mine Fødder.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Og du har omgjordet mig med Kraft til Krigen, du skal nedbøje dem under mig, som staa op imod mig.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Og du har jaget mig mine Fjender paa Flugt, ja mine Hadere, og jeg udrydder dem.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 De saa sig om, men der var ingen Frelser; til Herren, men han svarede dem ikke.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Og jeg støder dem smaa som Jordens Støv, som Dynd paa Gader knuser jeg dem og tramper dem ned.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Og du udfriede mig fra mit Folks Kiv; du bevarede mig til Hedningernes Hoved, et Folk, som jeg ikke kendte, de tjene mig.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Den fremmedes Børn smigre for mig; da deres Øre hørte om mig, adløde de mig.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Den fremmedes Børn visne hen, og de gaa omgjordede ud af deres Borge.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Herren lever, og lovet være min Klippe, og Gud, min Frelses Klippe, skal ophøjes!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Den Gud, som giver mig Hævn, og som nedkaster Folkene under mig,
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 og som fører mig ud fra mine Fjender; du ophøjer mig over dem, som staa op imod mig, du redder mig fra Voldsmænd.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Derfor vil jeg bekende dig, Herre! iblandt Hedningerne og synge dit Navn Lov.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Han gør sin Frelse stor for sin Konge og gør Miskundhed imod sin Salvede, imod David og imod hans Sæd, evindelig.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
