Žalmy 95

1 Poďte, zpívejme Hospodinu, prokřikujme skále spasení našeho.

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

2 Předejděme oblíčej jeho s díkčiněním, žalmy prozpěvujme jemu.

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

3 Nebo Hospodin jest Bůh veliký, a král veliký nade všecky bohy,

Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

4 V jehož rukou základové země, a vrchové hor jeho jsou.

Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

5 Jehož jest i moře, nebo on je učinil, i země, kterouž ruce jeho sformovaly.

Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

6 Poďte, sklánějme se, a padněme před ním, klekejme před Hospodinem stvořitelem naším.

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

7 Onť jest zajisté Bůh náš, a my jsme lid pastvy jeho, a stádo rukou jeho. Dnes uslyšíte-li hlas jeho,

Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

8 Nezatvrzujte srdce svého, jako při popuzení, a v den pokušení na poušti,

"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

9 Kdežto pokoušeli mne otcové vaši, zkusiliť jsou mne, a viděli skutky mé.

jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

10 Za čtyřidceti let měl jsem nesnáz s národem tím, a řekl jsem: Lid tento bloudí srdcem, a nepoznali cest mých.

Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

11 Jimž jsem přisáhl v hněvě svém, že nevejdou v odpočinutí mé.

Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."