< Žalmy 78 >

1 Vyučující, Azafovi. Pozoruj, lide můj, zákona mého, nakloňte uší svých k slovům úst mých.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Otevru v podobenství ústa svá, vypravovati budu přípovídky starobylé.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Co jsme slýchali i poznali, a co nám otcové naši vypravovali,
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 Nezatajíme toho před syny jejich, kteříž budoucím potomkům svým vypravovati budou chvály Hospodinovy, ano i moc jeho a divné skutky jeho, kteréž činil.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Neboť jest vyzdvihl svědectví v Jákobovi, a zákon vydal v Izraeli, což přikázal otcům našim, aby v známost uvodili synům svým,
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 Aby to poznal věk potomní, synové, kteříž se zroditi měli, a ti povstanouce, aby vypravovali dítkám svým,
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Aby pokládali v Bohu naději svou, a nezapomínali se na skutky Boha silného, ale ostříhali přikázaní jeho,
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Aby nebývali jako otcové jejich, pokolení zpurné a protivné, národ, kterýž nenapravil srdce svého, a nebyl věrný Bohu silnému duch jeho.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Jako synové Efraim zbrojní, ač uměle z lučiště stříleli, však v čas boje zpět se obrátili,
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Nebo neostříhali smlouvy Boží, a v zákoně jeho zpěčovali se choditi.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 Zapomenuli se na činy jeho, a na divné skutky jeho, kteréž jim ukázal.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Před otci jejich činil divy v zemi Egyptské, na poli Soan.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Rozdělil moře, a převedl je; učinil, aby stály vody jako hromada.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Vedl je ve dne v oblace, a každé noci v jasném ohni.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Protrhl skály na poušti, a napájel je jako z propastí velikých.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Vyvedl potoky z skály, a učinil, aby vody tekly jako řeky.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 A však vždy přičíněli hříchů proti němu, a popouzeli Nejvyššího na poušti.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 A pokoušeli Boha silného v srdci svém, žádajíce pokrmu podlé líbosti své.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 A mluvili proti Bohu, řkouce: Zdaliž bude moci Bůh silný připraviti stůl na této poušti?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Aj, udeřilť jest v skálu, a tekly vody, a řeky se rozvodnily. Zdali také bude moci dáti chleba? Zdali nastrojí masa lidu svému?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 A protož uslyšav Hospodin, rozhněval se, a oheň zažžen jest proti Jákobovi, a prchlivost vstoupila na Izraele,
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Proto že se nedověřili Bohu, a neměli naděje v spasení jeho,
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Ačkoli rozkázal oblakům shůry, a průduchy nebeské otevřel,
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 A dštil na ně mannou ku pokrmu, a obilé nebeské dával jim.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Chléb mocných jedl člověk, seslal jim pokrmů do sytosti.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Obrátil vítr východní u povětří, a přivedl mocí svou vítr polední.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 I dštil na ně masem jako prachem, a ptactvem pernatým jako pískem mořským.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 Spustil je do prostřed vojska jejich, a všudy vůkol stanů jejich.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 I jedli, a nasyceni jsou hojně, a dal jim to, čehož žádali.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Ještě nevyplnili žádosti své, ještě pokrm byl v ústech jejich,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 A v tom prchlivost Boží připadla na ně, a zbil tučné jejich, a přední Izraelské porazil.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 S tím se vším vždy ještě hřešili, a nevěřili předivným skutkům jeho.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 A protož dopustil na ně, že marně skonali dny své, a léta svá s chvátáním.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Když je hubil, jestliže ho hledali, a zase k Bohu silnému hned na úsvitě se navraceli,
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 Rozpomínajíce se na to, že Bůh byl skála jejich, a Bůh silný nejvyšší vykupitel jejich:
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 (Ačkoli mu s pochlebenstvím mluvili ústy svými, a jazykem svým lhali jemu.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 A srdce jejich nebylo upřímé před ním, aniž se věrně měli v smlouvě jeho),
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 On jsa milosrdný, odpouštěl nepravosti jejich, a nezahladil jich; častokrát odvracel hněv svůj, a nevzbuzoval vší zůřivosti své.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Nebo pamatoval, že jsou tělo, vítr, kterýž odchází, a nenavracuje se zase.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Kolikrát jsou ho dráždili na poušti, a k bolesti přivodili na pustinách.
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Týž i týž navracujíce se, pokoušeli Boha silného, a svatému Izraelskému cíle vyměřovali.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Nepamatovali na moc jeho, a na ten den, v kterémž je vysvobodil z ssoužení,
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 Když činil v Egyptě znamení svá, a zázraky své na poli Soan,
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 Když obrátil v krev řeky a potoky jejich, tak že jich píti nemohli.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Dopustil na ně směsici žížal, aby je žraly, a žáby, aby je hubily.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 A dal chroustům úrody jejich, a úsilí jejich kobylkám.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Stloukl krupami réví jejich, a stromy fíkové jejich ledem.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Vydal krupobití na hovada jejich, a na dobytek jejich uhlí řeřavé.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Poslal na ně prchlivost hněvu svého, rozpálení, zůřivost i ssoužení, dopustiv na ně anděly zlé.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Uprostrannil stezku prchlivosti své, neuchoval od smrti duše jejich, ano i na hovada jejich mor dopustil.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 A pobil všecko prvorozené v Egyptě, prvotiny síly v staních Chamových.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Ale lid svůj vyvedl jako ovce, a vodil se s nimi jako s stádem po poušti.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Vodil je v bezpečnosti, tak že nestrašili, nepřátely pak jejich přikrylo moře,
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Až je přivedl ku pomezí svatosti své, na horu tu, kteréž dobyla pravice jeho.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Vyhnav před tváří jejich národy, způsobil to, aby jim na provazec dědictví jejich přišli, a aby přebývala v staních jejich pokolení Izraelská.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Však vždy předce pokoušeli a dráždili Boha nejvyššího, a svědectví jeho neostříhali.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Ale zpět odšedše, převráceně činili, jako i předkové jejich; uchýlili se jako mylné lučiště.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Nebo popouzeli ho výsostmi svými, a rytinami svými k horlení přivedli jej.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Slyšel Bůh, a rozhněval se, a u velikou ošklivost vzal Izraele,
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Tak že opustiv příbytek v Sílo, stánek, kterýž postavil mezi lidmi,
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Vydal v zajetí sílu svou, a slávu svou v ruce nepřítele.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Dal pod meč lid svůj, a na dědictví své se rozhněval.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Mládence jeho sežral oheň, a panny jeho nebyly chváleny.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Kněží jejich od meče padli, a vdovy jejich neplakaly.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Potom pak procítil Pán jako ze sna, jako silný rek, kterýž po víně sobě vykřikuje.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 A ranil nepřátely své po zadu, a u věčné pohanění je vydal.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Ačkoli pak pohrdl stánkem Jozefovým, a pokolení Efraimova nevyvolil,
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 Však vyvolil pokolení Judovo, horu Sion, kterouž zamiloval.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 A vystavěl sobě, jako hrad vysoký, svatyni svou, jako zemi, kterouž utvrdil na věky.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 A vyvolil Davida služebníka svého, vzav jej od chlévů stáda.
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Když chodil za ovcemi březími, zavedl jej, aby pásl Jákoba, lid jeho, a Izraele, dědictví jeho.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Kterýž pásl je v upřímnosti srdce svého, a zvláštní opatrností rukou svých vodil je.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

< Žalmy 78 >