< Žalmy 66 >

1 Přednímu z kantorů, píseň žalmu. Plésej Bohu všecka země.
Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
2 Zpívejte žalmy k slávě jména jeho, ohlašujte slávu a chválu jeho.
veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
3 Rcete Bohu: Jak hrozný jsi v skutcích svých! Pro velikost síly tvé lháti budou tobě nepřátelé tvoji.
Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
4 Všecka země skláněti se tobě a prozpěvovati bude, žalmy zpívati bude jménu tvému. (Sélah)
Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
5 Poďte a vizte skutky Boží, jak hrozný jest v správě při synech lidských.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
6 Obrátil moře v suchost, řeku přešli nohou po suše, tuť jsme se veselili v něm.
Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
7 Panuje v síle své nade vším světem, oči jeho spatřují národy, zpurní nebudou míti zniku. (Sélah)
Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
8 Dobrořečte národové Bohu našemu, a ohlašujte hlas chvály jeho.
Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
9 Zachoval při životu duši naši, aniž dopustil, aby se poklesla noha naše.
Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
10 Nebo jsi nás zpruboval, ó Bože, přečistil jsi nás, tak jako přečištěno bývá stříbro.
Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
11 Uvedl jsi nás byl do leči, krutě jsi bedra naše ssoužil,
Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
12 Vsadils člověka na hlavu naši, vešli jsme byli do ohně i do vody, a však jsi nás vyvedl do rozvlažení.
Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
13 A protož vejdu do domu tvého s zápalnými obětmi, a plniti tobě budu sliby své,
Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
14 Kteréž vyřkli rtové moji, a vynesla ústa má, když jsem byl v ssoužení.
joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
15 Zápaly tučných beranů obětovati budu tobě s kaděním, volů i kozlů nastrojím tobě. (Sélah)
Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
16 Poďte, slyšte, a vypravovati budu, kteříž se koli bojíte Boha, co jest učinil duši mé.
Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
17 Ústy svými k němu jsem volal, a vyvyšoval jsem ho jazykem svým.
Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
18 Bychť byl patřil k nepravosti srdcem svým, nebyl by vyslyšel Pán.
Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
19 Ale vyslyšelť Bůh, a pozoroval hlasu modlitby mé.
Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
20 Požehnaný Bůh, kterýž neodstrčil modlitby mé, a milosrdenství svého ode mne neodjal.
Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.

< Žalmy 66 >