Žalmy 37
1 Žalm Davidův. Nehněvej se příčinou zlostníků, nechtěj záviděti těm, kteříž páší nepravost.
Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
2 Nebo jako tráva v náhle podťati budou, a jako zelená bylina uvadnou.
Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
3 Doufej v Hospodina, a
Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
4 Těš se v Hospodinu, a dá tobě žádosti srdce tvého.
Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
5 Uval na Hospodina cestu svou, a slož v něm naději, onť zajisté všecko spraví.
Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
6 A vyvedeť spravedlnost tvou jako světlo, a nevinu tvou jako poledne.
Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
7 Mlčelivě se měj k Hospodinu, a očekávej na něj pečlivě. Nekormuť se příčinou toho, jemuž se daří na cestě jeho, příčinou člověka, kterýž provodí, cožkoli umyslil.
Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
8 Pusť mimo sebe hněv, a zanech prchlivosti; nezpouzej se tak, abys zle činiti chtěl.
Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
9 Nebo zlostníci vypléněni budou, ale ti, kteříž očekávají na Hospodina, dědičně zemí vládnouti budou.
Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
10 Po malé chvíli zajisté, anť bezbožníka nebude, a pohledíš na místo jeho, anť ho již není.
Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
11 Ale tiší dědičně obdrží zemi, a rozkoš míti budou ve množství pokoje.
Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
12 Zle myslí bezbožník o spravedlivém, a škřipí na něj zuby svými,
Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
13 Ale Hospodin směje se jemu; nebo vidí, že se přibližuje den jeho.
Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14 Vytrhujíť bezbožníci meč, a natahují lučiště své, aby porazili chudého a nuzného, aby hubili ty, kteříž jsou ctného obcování;
Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
15 Ale meč jejich vejde v jejich srdce, a lučiště jejich budou polámána.
Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
16 Lepší jest málo, což má spravedlivý, než veliká bohatství bezbožníků mnohých.
Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
17 Nebo ramena bezbožných polámána budou, spravedlivé pak zdržuje Hospodin.
Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
18 Znáť Hospodin dny upřímých, protož dědictví jejich na věky zůstane.
Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
19 Nebudouť zahanbeni v čas zlý, a ve dnech hladu nasyceni budou;
Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
20 Ale bezbožníci zahynou, a nepřátelé Hospodinovi, jak tuk beranů s dymem mizí, tak zmizejí.
Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
21 Vypůjčuje bezbožník, a nemá co oplatiti, ale spravedlivý milost činí, a rozdává.
Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
22 Nebo požehnaní ode Pána zemí vládnouti budou, ale zlořečení od něho budou vypléněni.
Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
23 Krokové člověka spravedlivého od Hospodina spravováni bývají, a cestu jeho libuje.
Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
24 Jestliže by upadl, neurazí se; nebo Hospodin drží jej za ruku jeho.
Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
25 Mlad jsem byl, a sstaral jsem se, a neviděl jsem spravedlivého opuštěného, ani semene jeho žebrati chleba.
Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
26 Každého dne milost činí, i půjčuje, a však símě jeho jest v požehnání.
Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
27 Odstup od zlého, a čiň dobré, a bydliti budeš na věky.
Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
28 Nebo Hospodin miluje soud, a neopouští svatých svých, na věky v stráži jeho budou; símě pak bezbožníků bude vypléněno.
Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
29 Ale spravedliví ujmou zemi dědičně, a na věky v ní přebývati budou.
Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
30 Ústa spravedlivého mluví moudrost, a jazyk jeho vynáší soud.
Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
31 Zákon Boha jeho jest v srdci jeho, pročež nepodvrtnou se nohy jeho.
Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
32 Špehujeť bezbožník po spravedlivém, a hledá ho zahubiti;
Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
33 Ale Hospodin ho nenechá v ruce jeho, aniž ho dopustí potupiti, když by souzen byl.
Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
34 Očekávejž tedy na Hospodina, a ostříhej cesty jeho, a on tě povýší, abys dědičně obdržel zemi, z níž že vykořeněni budou bezbožníci, uhlédáš.
Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
35 Viděl jsem bezbožníka hrozné síly, an se rozložil jako zelený samorostlý strom.
Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
36 Ale tudíž pominul, a aj nebylo ho; nebo hledal jsem ho, a není nalezen.
Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
37 Pozor měj na pobožného, a viz upřímého, žeť takového člověka poslední věci jsou potěšené,
Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
38 Přestupníci pak že tolikéž vyhlazeni budou, a bezbožníci naposledy vyťati.
Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
39 Ale spasení spravedlivých jest od Hospodina, onť jest síla jejich v času ssoužení.
Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
40 Spomáháť jim Hospodin, a je vytrhuje, vytrhuje je od bezbožníků, a zachovává je; nebo doufají v něho.
Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
