Žalmy 21

1 Přednímu z kantorů, žalm Davidův. Hospodine, v síle tvé raduje se král, a v spasení tvém veselí se přenáramně.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!

2 Žádost srdce jeho dal jsi jemu, a prosbě rtů jeho neodepřel jsi. (Sélah)

Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. (Sela)

3 Předšel jsi jej zajisté hojným požehnáním, vstavil jsi na hlavu jeho korunu z ryzího zlata.

Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

4 Života požádal od tebe, a dal jsi mu prodlení dnů na věky věků.

Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.

5 Veliká jest sláva jeho v spasení tvém, důstojností a krásou přioděl jsi jej.

Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.

6 Nebo jsi jej vystavil za příklad hojného požehnání až na věky, rozveselil jsi jej radostí oblíčeje svého.

Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.

7 A poněvadž král doufá v Hospodina, a v milosrdenství Nejvyššího, nepohneť se.

Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.

8 Najdeť ruka tvá všecky nepřátely své, dosáhne pravice tvá těch, kteříž tě nenávidí.

Sinun kätesi saavuttaa kaikki sinun vihollisesi, sinun oikea kätesi saavuttaa sinun vihamiehesi.

9 Uvržeš je jako do peci ohnivé v čas rozhněvání svého; Hospodin v prchlivosti své sehltí je, a oheň sžíře je.

Sinä panet heidät hehkumaan kuin pätsin, kun sinä kasvosi näytät; Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät.

10 Plémě jejich z země vyhladíš, a símě jejich z synů lidských,

Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.

11 Nebo jsou proti tobě ukládali zlost, myslili na nešlechetnost, ač ji dovesti nemohli.

Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, eivät he mitään voi;

12 Protož je vystavíš za cíl, na tětiva svá přikládati budeš proti tváři jejich.

sillä sinä ajat heidät pakoon, tähtäät heitä kasvoihin jousesi jänteellä.

13 Zjeviž se, ó Hospodine, v síle své, a budemeť zpívati a oslavovati udatnost tvou.

Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi.