Žalmy 147
1 Chvalte Hospodina, nebo dobré jest zpívati žalmy Bohu našemu, nebo rozkošné jest, a ozdobná jest chvála.
Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
2 Stavitel Jeruzaléma Hospodin, rozptýlený lid Izraelský shromažďuje,
Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
3 Kterýž uzdravuje skroušené srdcem, a uvazuje bolesti jejich,
Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
4 Kterýž sčítá počet hvězd, a každé z nich ze jména povolává.
Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
5 Velikýť jest Pán náš, a nesmírný v síle; rozumnosti jeho není počtu.
Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
6 Pozdvihuje pokorných Hospodin, ale bezbožné snižuje až k zemi.
Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
7 Zpívejte Hospodinu s díkčiněním, zpívejte žalmy Bohu našemu na citaře,
Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
8 Kterýž zastírá nebesa hustými oblaky, nastrojuje zemi déšť, a vyvodí trávu na horách.
Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
9 Kterýž dává hovadům potravu jejich, i mladým krkavcům, kteříž volají k němu.
ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
10 Nemáť v síle koně zalíbení, aniž se kochá v lejtkách muže udatného.
Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
11 Líbost má Hospodin v těch, kteříž se ho bojí, a kteříž doufají v milosrdenství jeho.
Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
12 Chval, Jeruzaléme, Hospodina, chval Boha svého, Sione.
Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
13 Nebo on utvrzuje závory bran tvých, požehnání udílí synům tvým u prostřed tebe.
Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
14 On působí v končinách tvých pokoj, a bělí pšeničnou nasycuje tě.
Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
15 On když vysílá na zemi rozkaz svůj, velmi rychle k vykonání běží slovo jeho.
Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
16 Onť dává sníh jako vlnu, jíním jako popelem posýpá.
Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
17 Hází ledem svým jako skyvami; před zimou jeho kdo ostojí?
Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
18 Vysílaje slovo své, rozpouští je; hned jakž povane větrem svým, anť tekou vody.
Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
19 Zvěstuje slovo své Jákobovi, ustanovení svá a soudy své Izraelovi.
Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
20 Neučinilť tak žádnému národu, a protož soudů jeho nepoznali. Halelujah.
Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
