Žalmy 120

1 Píseň stupňů. K Hospodinu v ssoužení svém volal jsem, a vyslyšel mne.

Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 Hospodine, vysvoboď duši mou od rtů lživých, a od jazyka lstivého.

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Coť prospěje, aneb coť přidá jazyk lstivý,

Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 Podobný k střelám přeostrým silného, a k uhlí jalovcovému?

Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Běda mně, že pohostinu býti musím v Mešech, a přebývati v saláších Cedarských.

Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Dlouho bydlí duše má mezi těmi, kteříž nenávidí pokoje.

Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Já ku pokoji, ale když mluvím, oni k boji.

Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.