Žalmy 107
1 Oslavujte Hospodina, nebo jest dobrý, nebo na věky milosrdenství jeho.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Nechť o tom vypravují ti, kteříž jsou vykoupeni skrze Hospodina, jak je on vykoupil z ruky těch, kteříž je ssužovali,
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 A shromáždil je z zemí, od východu a od západu, od půlnoci i od moře.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Bloudili po poušti, po cestách pustých, města k přebývání nenacházejíce.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Hladovití a žízniví byli, až v nich svadla duše jejich.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Když volali k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich vytrhl je,
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 A vedl je po cestě přímé, aby přišli do města k bydlení.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Poněvadž napájí duši žíznivou, a duši hladovitou naplňuje dobrými věcmi.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Kteříž sedí ve tmě a v stínu smrti, sevříni jsouce bídou i železy,
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 Protože odporni byli řečem Boha silného, a radou Nejvyššího pohrdli.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Pročež ponížil bídou srdce jejich, padli, a nebylo pomocníka.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí je vysvobozuje.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Vyvodí je z temností a stínu smrti, a svazky jejich trhá.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Poněvadž láme brány měděné, a závory železné posekává.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Blázni pro cestu převrácenosti své, a pro nepravosti své v trápení bývají.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Oškliví se jim všeliký pokrm, až se i k branám smrti přibližují.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich je vysvobozuje.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Posílá slovo své, a uzdravuje je, a vysvobozuje je z hrobu.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 A obětujíce oběti chvály, ať vypravují skutky jeho s prozpěvováním.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Kteří se plaví po moři na lodech, pracujíce na velikých vodách,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 Tiť vídají skutky Hospodinovy, a divy jeho v hlubokosti.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Jakž jen dí, hned se strhne vítr bouřlivý, a dme vlny mořské.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Vznášejí se k nebi, sstupují do propasti, duše jejich v nebezpečenství rozplývá se.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Motají se a nakloňují jako opilý, a všecko umění jejich mizí.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich je vysvobozuje.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Proměňuje bouři v utišení, tak že umlkne vlnobití jejich.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 I veselí se, že utichlo; a tak přivodí je k břehu žádostivému.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 Nechť ho vyvyšují v shromáždění lidu, a v radě starců chválí jej.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Obrací řeky v poušť, a prameny vod v suchost,
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 Zemi úrodnou v slatinnou, pro zlost obyvatelů jejích.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Pustiny obrací v jezera, a zemi vyprahlou v prameny vod.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 I osazuje na ní hladovité, aby stavěli města k bydlení.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Kteříž osívají pole, a dělají vinice, a shromažďují sobě užitek úrody.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Takť on jim žehná, že se rozmnožují velmi, a dobytka jejich neumenšuje.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 A někdy pak umenšeni a sníženi bývají ukrutenstvím, bídou a truchlostí,
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Když vylévá pohrdání na knížata, dopouštěje, aby bloudili po poušti bezcestné.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Onť vyzdvihuje nuzného z trápení, a rozmnožuje rodinu jako stádo.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Nechť to spatřují upřímí, a rozveselí se, ale všeliká nepravost ať zacpá ústa svá.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Ale kdo jest tak moudrý, aby toho šetřil, a vyrozumíval mnohému milosrdenství Hospodinovu?
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
