Žalmy 107
1 Oslavujte Hospodina, nebo jest dobrý, nebo na věky milosrdenství jeho.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Nechť o tom vypravují ti, kteříž jsou vykoupeni skrze Hospodina, jak je on vykoupil z ruky těch, kteříž je ssužovali,
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 A shromáždil je z zemí, od východu a od západu, od půlnoci i od moře.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 Bloudili po poušti, po cestách pustých, města k přebývání nenacházejíce.
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Hladovití a žízniví byli, až v nich svadla duše jejich.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Když volali k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich vytrhl je,
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 A vedl je po cestě přímé, aby přišli do města k bydlení.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 Poněvadž napájí duši žíznivou, a duši hladovitou naplňuje dobrými věcmi.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Kteříž sedí ve tmě a v stínu smrti, sevříni jsouce bídou i železy,
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 Protože odporni byli řečem Boha silného, a radou Nejvyššího pohrdli.
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 Pročež ponížil bídou srdce jejich, padli, a nebylo pomocníka.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí je vysvobozuje.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 Vyvodí je z temností a stínu smrti, a svazky jejich trhá.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 Poněvadž láme brány měděné, a závory železné posekává.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Blázni pro cestu převrácenosti své, a pro nepravosti své v trápení bývají.
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 Oškliví se jim všeliký pokrm, až se i k branám smrti přibližují.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich je vysvobozuje.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Posílá slovo své, a uzdravuje je, a vysvobozuje je z hrobu.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 A obětujíce oběti chvály, ať vypravují skutky jeho s prozpěvováním.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Kteří se plaví po moři na lodech, pracujíce na velikých vodách,
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 Tiť vídají skutky Hospodinovy, a divy jeho v hlubokosti.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Jakž jen dí, hned se strhne vítr bouřlivý, a dme vlny mořské.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 Vznášejí se k nebi, sstupují do propasti, duše jejich v nebezpečenství rozplývá se.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 Motají se a nakloňují jako opilý, a všecko umění jejich mizí.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Když volají k Hospodinu v ssoužení svém, z úzkostí jejich je vysvobozuje.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Proměňuje bouři v utišení, tak že umlkne vlnobití jejich.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 I veselí se, že utichlo; a tak přivodí je k břehu žádostivému.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Nechať oslavují před Hospodinem milosrdenství jeho, a divné skutky jeho před syny lidskými.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 Nechť ho vyvyšují v shromáždění lidu, a v radě starců chválí jej.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Obrací řeky v poušť, a prameny vod v suchost,
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 Zemi úrodnou v slatinnou, pro zlost obyvatelů jejích.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Pustiny obrací v jezera, a zemi vyprahlou v prameny vod.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 I osazuje na ní hladovité, aby stavěli města k bydlení.
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 Kteříž osívají pole, a dělají vinice, a shromažďují sobě užitek úrody.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 Takť on jim žehná, že se rozmnožují velmi, a dobytka jejich neumenšuje.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 A někdy pak umenšeni a sníženi bývají ukrutenstvím, bídou a truchlostí,
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 Když vylévá pohrdání na knížata, dopouštěje, aby bloudili po poušti bezcestné.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Onť vyzdvihuje nuzného z trápení, a rozmnožuje rodinu jako stádo.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 Nechť to spatřují upřímí, a rozveselí se, ale všeliká nepravost ať zacpá ústa svá.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Ale kdo jest tak moudrý, aby toho šetřil, a vyrozumíval mnohému milosrdenství Hospodinovu?
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
