Žalmy 106
1 Halelujah. Oslavujte Hospodina, nebo dobrý jest, nebo na věky milosrdenství jeho.
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Kdo může vymluviti nesmírnou moc Hospodinovu, a vypraviti všecku chválu jeho?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Blahoslavení, kteříž ostříhají soudu, a činí spravedlnost každého času.
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Pamatuj na mne, Hospodine, pro milost k lidu svému, navštěv mne spasením svým,
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 Abych užíval dobrých věcí s vyvolenými tvými, a veselil se veselím národu tvého, a chlubil se spolu s dědictvím tvým.
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Zhřešili jsme i s otci svými, neprávě jsme činili, a bezbožnost páchali.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Otcové naši v Egyptě nerozuměli předivným skutkům tvým, aniž pamatovali na množství milosrdenství tvých, ale odporni byli při moři, při moři Rudém.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 A však vysvobodil je pro jméno své, aby v známost uvedl moc svou.
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 Nebo přimluvil moři Rudému, a vyschlo; i provedl je skrze hlubiny, jako po poušti.
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 A tak zachoval je od ruky toho, jenž jich nenáviděl, a vyprostil je z ruky nepřítele.
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 V tom přikryly vody ty, kteříž je ssužovali, nezůstalo ani jednoho z nich.
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 A ačkoli věřili slovům jeho, a zpívali chválu jeho,
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Však rychle zapomenuli na skutky jeho, a nečekali na radu jeho;
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 Ale jati jsouce žádostí na poušti, pokoušeli Boha silného na pustinách.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 I dal jim, čehož se jim chtělo, a však dopustil hubenost na život jejich.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 Potom, když horlili proti Mojžíšovi v vojště, a Aronovi, svatému Hospodinovu,
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Otevřevši se země, požřela Dátana, a přikryla zběř Abironovu.
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 A roznícen byl oheň na rotu jejich, plamen spálil bezbožníky.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 Udělali i tele na Orébě, a skláněli se slitině.
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 A změnivše slávu svou v podobiznu vola, jenž jí trávu,
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 Zapomněli na Boha silného, spasitele svého, kterýž činil veliké věci v Egyptě.
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 A předivné v zemi Chamově, přehrozné při moři Rudém.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Pročež řekl, že je vypléní, kdyby se byl Mojžíš, vyvolený jeho, nepostavil v té mezeře před ním, a neodvrátil prchlivosti jeho, aby nehubil.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 Za tím zošklivili sobě zemi žádanou, nevěříce slovu jeho.
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 A repcíce v staních svých, neposlouchali hlasu Hospodinova.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 A protož pozdvihl ruky své proti nim, aby je rozmetal po poušti,
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 A aby rozptýlil símě jejich mezi pohany, a rozehnal je do zemí.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 Spřáhli se také byli s modlou Belfegor, a jedli oběti mrch.
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 A tak dráždili Boha skutky svými, až se na ně obořila rána,
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Až se postavil Fínes, a pomstu vykonal, i přetržena jest rána ta.
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 Což jest mu počteno za spravedlnost od národu do pronárodu, a až na věky.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 Opět ho byli popudili při vodách sváru, až se i Mojžíšovi zle stalo pro ně.
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 Nebo k hořkosti přivedli ducha jeho, a pronesl ji rty svými.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 K tomu nevyplénili ani národů těch, o kterýchž jim byl Hospodin poručil,
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 Ale směšujíce se s těmi národy, naučili se skutkům jejich,
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 A sloužili modlám jejich, kteréž jim byly osídlem.
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 Obětovali zajisté syny své a dcery své ďáblům.
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 A vylili krev nevinnou, krev synů svých a dcer svých, kteréž obětovali trapidlům Kananejským, tak že poškvrněna jest země těmi vraždami.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 I zmazali se skutky svými, a smilnili činy svými.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Protož rozpáliv se v prchlivosti Hospodin na lid svůj, v ošklivost vzal dědictví své.
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 A vydal je v ruce pohanů. I panovali nad nimi ti, jenž je v nenávisti měli,
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 A utiskali je nepřátelé jejich, tak že sníženi jsou pod ruku jejich.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Mnohokrát je vysvobozoval, oni však popouzeli ho radou svou, pročež potlačeni jsou pro nepravost svou.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 A však patřil na úzkost jejich, a slyšel křik jejich.
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 Nebo se rozpomenul na smlouvu svou s nimi, a želel toho podlé množství milosrdenství svých,
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 Tak že naklonil k nim lítostí všecky, kteříž je u vězení drželi.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Zachovej nás, Hospodine Bože náš, a shromažď nás z těch pohanů, abychom slavili jméno tvé svaté, a chlubili se v chvále tvé.
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Požehnaný Hospodin Bůh Izraelský od věků až na věky. Na to rciž všecken lid: Amen, Halelujah.
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
