Žalmy 105
1 Oslavujte Hospodina, ohlašujte jméno jeho, oznamujte mezi národy skutky jeho.
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Zpívejte jemu, žalmy prozpěvujte jemu, rozmlouvejte o všech divných skutcích jeho.
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Chlubte se jménem svatým jeho; vesel se srdce těch, kteříž hledají Hospodina.
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Hledejte Hospodina a síly jeho, hledejte tváři jeho ustavičně.
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Rozpomínejte se na divné skutky jeho, kteréž činil, na zázraky jeho a na soudy úst jeho,
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 Símě Abrahamovo, služebníka jeho, synové Jákobovi, vyvolení jeho.
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 Onť jest Hospodin Bůh náš, na vší zemi soudové jeho.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 Pamatuje věčně na smlouvu svou, na slovo, kteréž přikázal až do tisíce pokolení,
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 Kteréž upevnil s Abrahamem, a na přísahu svou učiněnou Izákovi.
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 Nebo ji utvrdil Jákobovi za ustanovení, Izraelovi za smlouvu věčnou,
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 Pravě: Tobě dám zemi Kananejskou za podíl dědictví vašeho,
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 Ješto jich byl malý počet, malý počet, a ještě v ní byli pohostinu.
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 Přecházeli zajisté z národu do národu, a z království k jinému lidu.
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 Nedopustil žádnému ublížiti jim, ano i krále pro ně trestal, řka:
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 Nedotýkejte se pomazaných mých, a prorokům mým nečiňte nic zlého.
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 Když přivolav hlad na zemi, všecku hůl chleba polámal,
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 Poslal před nimi muže znamenitého, jenž za služebníka prodán byl, totiž Jozefa.
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 Jehož nohy sevřeli pouty, železa podniknouti musil,
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 Až do toho času, když se zmínka stala o něm; řeč Hospodinova zkusila ho.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 Poslav král, propustiti ho rozkázal, panovník lidu svobodna ho učinil.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 Ustanovil ho pánem domu svého, a panovníkem všeho vládařství svého,
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 Aby vládl i knížaty jeho podlé své líbosti, a starce jeho vyučoval moudrosti.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Potom všel Izrael do Egypta, a Jákob pohostinu byl v zemi Chamově.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 Kdež rozmnožil Bůh lid svůj náramně, a učinil, aby silnější byl nad nepřátely své.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 Změnil mysl těchto, aby v nenávisti měli lid jeho, a aby ukládali lest o služebnících jeho.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 I poslal Mojžíše slouhu svého, a Arona, kteréhož vyvolil.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 Kteříž předložili jim slova znamení jeho a zázraků v zemi Chamově.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 Poslal tmu, a zatmělo se, aniž odporná byla slovu jeho.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 Obrátil vody jejich v krev, a zmořil ryby v nich.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Vydala země jejich množství žab, i v pokoleních králů jejich.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 Řekl, i přišla směsice žížal, a stěnice na všecky končiny jejich.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 Dal místo deště krupobití, oheň hořící na zemi jejich,
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 Tak že potloukl réví jejich i fíkoví jejich, a zpřerážel dříví v krajině jejich.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 Řekl, i přišly kobylky a chroustů nesčíslné množství.
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 I sežrali všelikou bylinu v krajině jejich, a pojedli úrody země jejich.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 Nadto pobil všecko prvorozené v zemi jejich, počátek všeliké síly jejich.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 Tedy vyvedl své s stříbrem a zlatem, aniž byl v pokoleních jejich, ješto by se poklesl.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Veselili se Egyptští, když tito vycházeli; nebo byl připadl na ně strach Izraelských.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 Roztáhl oblak k zastírání jich, a oheň k osvěcování noci.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 K žádosti přivedl křepelky, a chlebem nebeským sytil je.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Otevřel skálu, i tekly vody, a odcházely přes vyprahlá místa jako řeka.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 Nebo pamětliv byl na slovo svatosti své, k Abrahamovi služebníku svému mluvené.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 Protož vyvedl lid svůj s radostí, s prozpěvováním vyvolené své.
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 A dal jim země pohanů, a tak úsilí národů dědičně obdrželi,
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 Aby zachovávali ustanovení jeho, a práv jeho ostříhali. Halelujah.
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
