< Príslovia 9 >
1 Moudrost vystavěla dům svůj, vytesavši sloupů svých sedm.
Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
2 Zbila dobytek svůj, smísila víno své, stůl také svůj připravila.
Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
3 A poslavši děvečky své, volá na vrchu nejvyšších míst v městě:
Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
4 Kdožkoli jest hloupý, uchyl se sem. Až i bláznivým říká:
Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
5 Poďte, jezte chléb můj, a píte víno, kteréž jsem smísila.
Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
6 Opusťte hloupost a živi buďte, a choďte cestou rozumnosti.
Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
7 Kdo tresce posměvače, dochází hanby, a kdo přimlouvá bezbožnému, pohanění.
Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
8 Nedomlouvej posměvači, aby tě nevzal v nenávist; přimlouvej moudrému, a bude tě milovati.
Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
9 Učiň to moudrému, a bude moudřejší; pouč spravedlivého, a bude umělejší.
Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
10 Počátek moudrosti jest bázeň Hospodinova, a umění svatých rozumnost.
Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
11 Nebo skrze mne rozmnoží se dnové tvoji, a přidánoť bude let života.
Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
12 Budeš-li moudrý, sobě moudrý budeš; pakli posměvač, sám vytrpíš.
Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
13 Žena bláznivá štěbetná, nesmyslná, a nic neumí.
Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
14 A sedí u dveří domu svého na stolici, na místech vysokých v městě,
Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
15 Aby volala jdoucích cestou, kteříž přímo jdou stezkami svými, řkuci:
Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
16 Kdo jest hloupý, uchyl se sem. A bláznivému říká:
Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
17 Voda kradená sladší jest, a chléb pokoutní chutnější.
Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
18 Ale neví hlupec, že mrtví jsou tam, a v hlubokém hrobě ti, kterýchž pozvala. (Sheol )
Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä. (Sheol )