Príslovia 6
1 Synu můj, slíbil-lis za přítele svého, podal-lis cizímu ruky své,
Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
2 Zapleten jsi slovy úst svých, jat jsi řečmi úst svých.
Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
3 Učiniž tedy toto, synu můj, a vyprosť se, poněvadžs se dostal v ruku přítele svého. Jdi, pokoř se, a probuď přítele svého.
ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
4 Nedej usnouti očím svým, a zdřímati víčkám svým.
Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
5 Vydři se jako srna z ruky, a jako pták z ruky čižebníka.
Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
6 Jdi k mravenci, lenochu, shlédni cesty jeho, a nabuď moudrosti.
Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
7 Kterýž nemaje vůdce, ani správce, ani pána,
Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
8 Připravuje v létě pokrm svůj, shromažďuje ve žni potravu svou.
Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
9 Dokudž lenochu ležeti budeš? Skoro-liž vstaneš ze sna svého?
Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
10 Maličko pospíš, maličko zdřímeš, maličko složíš ruce, abys poležel,
Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
11 V tom přijde jako pocestný chudoba tvá, a nouze tvá jako muž zbrojný.
Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
12 Èlověk nešlechetný, muž nepravý chodí v převrácenosti úst.
Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
13 Mhourá očima svýma, mluví nohama svýma, ukazuje prsty svými.
Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
14 Převrácenost všeliká jest v srdci jeho, smýšlí zlé všelikého času, sváry rozsívá.
Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
15 A protož v náhle přijde bída jeho, rychle setřín bude, a nebudeť uléčení.
Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
16 Těchto šesti věcí nenávidí Hospodin, a sedmá ohavností jest duši jeho:
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 Očí vysokých, jazyka lživého, a rukou vylévajících krev nevinnou,
Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 Srdce, kteréž ukládá myšlení nepravá, noh kvapných běžeti ke zlému,
Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 Svědka lživého, mluvícího lež, a toho, jenž rozsívá různice mezi bratřími.
Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
20 Ostříhejž, synu můj, přikázaní otce svého, a neopouštěj naučení matky své.
Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
21 Přivazuj je k srdci svému ustavičně, a k hrdlu svému je připínej.
Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
22 Kamžkoli půjdeš, ono tě zprovodí, když spáti budeš, bude tě ostříhati, a když procítíš, bude s tebou rozmlouvati,
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
23 (Nebo přikázaní jest svíce, a naučení světlo, a cesta života jsou domlouvání vyučující),
Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
24 Aby tě ostříhalo od ženy zlé, od úlisnosti jazyka ženy cizí.
Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
25 Nežádejž krásy její v srdci svém, a nechať tě nejímá víčky svými.
Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
26 Nebo příčinou ženy cizoložné zchudl bys až do kusu chleba, anobrž žena cizoložná drahou duši ulovuje.
Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
27 Může-liž kdo skrýti oheň v klíně svém, aby roucho jeho se nepropálilo?
Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
28 Může-liž kdo choditi po uhlí řeřavém, aby nohy jeho se neopálily?
Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
29 Tak kdož vchází k ženě bližního svého, nebudeť bez viny, kdož by se jí koli dotkl.
Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
30 Neuvozují potupy na zloděje, jestliže by ukradl, aby nasytil život svůj, když lační,
Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
31 Ač postižen jsa, navracuje to sedmernásobně, vším statkem domu svého nahražuje:
Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
32 Ale cizoložící s ženou blázen jest; kdož hubí duši svou, tenť to činí;
Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
33 Trápení a lehkosti dochází, a útržka jeho nebývá shlazena.
Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
34 Nebo zůřivý jest hněv muže, a neodpouštíť v den pomsty.
Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
35 Neohlídá se na žádnou záplatu, aniž přijímá, by i množství darů dával.
Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
