Matouš 22
1 I odpovídaje Ježíš, mluvil jim opět v podobenstvích, řka:
Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
2 Podobno jest království nebeské člověku králi, kterýž učinil svadbu synu svému.
"Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
3 I poslal služebníky své, aby povolali pozvaných na svadbu; a oni nechtěli přijíti.
Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4 Opět poslal jiné služebníky, řka: Povězte pozvaným: Aj, oběd můj připravil jsem, volové moji a krmný dobytek zbit jest, a všecko hotovo. Pojďtež na svadbu.
Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
5 Ale oni nedbavše na to, odešli, jiný do vsi své a jiný po kupectví svém.
Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
6 Jiní pak zjímavše služebníky jeho a posměch jim učinivše, zmordovali.
ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
7 A uslyšav to král, rozhněval se; a poslav vojska svá, zhubil vražedníky ty a město jejich zapálil.
Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8 Tedy řekl služebníkům svým: Svadba zajisté hotova jest, ale ti, kteříž pozváni byli, nebyli hodni.
Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9 Protož jděte na rozcestí, a kteréžkoli naleznete, zovtež na svadbu.
Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10 I vyšedše služebníci ti na cesty, shromáždili všecky, kteréžkoli nalezli, zlé i dobré. A naplněna jest svadba hodovníky.
Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11 Tedy všed král, aby pohleděl na hodovníky, uzřel tam člověka neoděného rouchem svadebním.
Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12 I řekl jemu: Příteli, kteraks ty sem všel, nemaje roucha svadebního? A on oněměl.
Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
13 Tedy řekl král služebníkům: Svížíce ruce jeho i nohy, vezměte ho, a uvrztež jej do temností zevnitřních. Tamť bude pláč a škřipení zubů.
Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14 Nebo mnoho jest povolaných, ale málo vyvolených.
Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
15 Tedy odšedše farizeové, radili se, jak by polapili jej v řeči.
Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.
16 I poslali k němu učedlníky své s herodiány, řkouce: Mistře, víme, že pravdomluvný jsi a cestě Boží v pravdě učíš a nedbáš na žádného; nebo nepatříš na osobu lidskou.
Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
17 Protož pověz nám, co se tobě zdá: Sluší-li daň dáti císaři, čili nic?
Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"
18 Znaje pak Ježíš zlost jejich, řekl: Co mne pokoušíte, pokrytci?
Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?
19 Ukažte mi peníz daně. A oni podali mu peníze.
Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.
20 I řekl jim: Èí jest tento obraz a svrchu napsání?
Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"
21 Řekli mu: Císařův. Tedy dí jim: Dejtež, co jest císařova, císaři, a co jest Božího, Bohu.
He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
22 To uslyšavše, divili se, a opustivše jej, odešli.
Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.
23 V ten den přišli k němu saduceové, kteříž praví, že není z mrtvých vstání. I otázali se ho,
Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
24 Řkouce: Mistře, Mojžíš pověděl: Umřel-li by kdo, nemaje dětí, aby bratr jeho právem švagrovství pojal ženu jeho a vzbudil símě bratru svému.
sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.
25 I bylo u nás sedm bratrů. První pojav ženu, umřel, a nemaje semene, zůstavil ženu svou bratru svému.
Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.
26 Takž podobně i druhý, i třetí, až do sedmého.
Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
27 Nejposléze pak po všech umřela i žena.
Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.
28 Protož při vzkříšení kterého z těch sedmi bude žena? Nebo všickni ji měli.
Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."
29 I odpověděv Ježíš, řekl jim: Bloudíte, neznajíce Písem ani moci Boží.
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
30 Však při vzkříšení ani se nebudou ženiti ani vdávati, ale budou jako andělé Boží v nebi.
Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.
31 O vzkříšení pak mrtvých zdaliž jste nečtli, co jest vám povědíno od Boha, kterýž takto dí:
Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
32 Já jsem Bůh Abrahamův a Bůh Izákův a Bůh Jákobův; a Bůhť není Bůh mrtvých, ale živých.
'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
33 A slyševše to zástupové, divili se učení jeho.
Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.
34 Farizeové pak uslyšavše, že by k mlčení přivedl saducejské, sešli se v jedno.
Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;
35 I otázal se ho jeden z nich zákoník nějaký, pokoušeje ho, a řka:
ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:
36 Mistře, které jest přikázání veliké v Zákoně?
"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37 I řekl mu Ježíš: Milovati budeš Pána Boha svého z celého srdce svého a ze vší duše své a ze vší mysli své.
Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38 To jest přední a veliké přikázání.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Druhé pak jest podobné tomu: Milovati budeš bližního svého jako sebe samého.
Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40 Na těch dvou přikázáních všecken Zákon záleží i Proroci.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
41 A když se sešli farizeové, otázal se jich Ježíš,
Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä
42 Řka: Co se vám zdá o Kristu? Èí jest syn? Řkou jemu: Davidův.
sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".
43 Dí jim: Kterakž pak David v Duchu nazývá ho Pánem, řka:
Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:
44 Řekl Pán Pánu mému: Seď na pravici mé, dokavadž nepodložím nepřátel tvých, aby byli za podnože noh tvých?
'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.
45 Poněvadž tedy David Pánem ho nazývá, i kterakž syn jeho jest?
Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?"
46 A nižádný nemohl jemu odpovědíti slova, aniž se odvážil kdo více od toho dne jeho se nač tázati.
Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.
