Jób 9
1 Odpověděv pak Job, řekl:
Job vastasi ja sanoi:
2 I ovšem vím, žeť tak jest; nebo jak by mohl člověk spravedliv býti před Bohem silným?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 A chtěl-li by se hádati s ním, nemohl by jemu odpovědíti ani na jedno z tisíce slov.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Moudrého jest srdce a silný v moci. Kdo zatvrdiv se proti němu, pokoje užil?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 On přenáší hory, než kdo shlédne, a podvrací je v prchlivosti své.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 On pohybuje zemí z místa jejího, tak že se třesou sloupové její.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 On když zapovídá slunci, nevychází, a hvězdy zapečeťuje.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 On roztahuje nebe sám, a šlapá po vlnách mořských.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 On učinil Arktura, Oriona, Kuřátka a hvězdy skryté na poledne.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 On činí věci veliké, a to nevystižitelné a divné, jimž není počtu.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Ano jde-li mimo mne, tedy nevidím; ovšem když pomíjí, neznamenám ho.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Tolikéž jestliže co uchvátí, kdo mu to rozkáže navrátiti? Kdo dí jemu: Co činíš?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Nezdržel-li by Bůh hněvu svého, klesli by před ním spolu spuntovaní, jakkoli mocní.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Jakž bych já tedy jemu odpovídati, a jaká slova svá proti němu vyhledati mohl?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Kterémuž, bych i spravedliv byl, nebudu odpovídati, ale před soudcím svým pokořiti se budu.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Ač bych pak i volal, a on mi se ozval, neuvěřím, aby vyslyšel hlas můj,
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Poněvadž vichřicí setřel mne, rozmnožil rány mé bez příčiny.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Aniž mi dá oddechnouti, ale sytí mne hořkostmi.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Obrátil-li bych se k moci, aj, onť jest nejsilnější; pakli k soudu, kdo mi rok složí?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Jestliže se za spravedlivého stavěti budu, ústa má potupí mne; pakli za upřímého, převráceného mne býti ukáží.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Jsem-li upřímý, nebudu věděti toho; nenáviděti budu života svého.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Jediná jest věc, pročež jsem to mluvil, že upřímého jako bezbožného on zahlazuje.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Jestliže bičem náhle usmrcuje, zkušování nevinných se posmívá;
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Země dána bývá v ruku bezbožného, tvář soudců jejich zakrývá: jestliže ne on, kdož jiný jest?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Dnové pak moji rychlejší byli nežli posel; utekli, aniž viděli dobrých věcí.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Pominuli jako prudké lodí, jako orlice letící na pastvu.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Dím-li: Zapomenu se na své naříkání, zanechám horlení svého, a posilím se:
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Lekám se všech bolestí svých, vida, že mne jich nezprostíš.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Jestli jsem bezbožný, pročež bych nadarmo pracoval?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Ano bych se i umyl vodou sněžnou, a očistil mýdlem ruce své,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Tedy v jámě pohřížíš mne, tak že se ode mne zprzní i to roucho mé.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Nebo Bůh není člověkem jako já, jemuž bych odpovídati mohl, a abychom vešli spolu v soud.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Aniž máme prostředníka mezi sebou, kterýž by rozhodl nás oba.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Kdyby odjal ode mne prut svůj, a strach jeho aby mne nekormoutil,
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Tehdáž bych mluvil, a nebál bych se, poněvadž není toho tak při mně.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
