Jób 8
1 Tedy odpovídaje Bildad Suchský, řekl:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 Dokudž mluviti budeš takové věci, a slova úst tvých budou jako vítr násilný?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Což by Bůh silný neprávě soudil, a Všemohoucí což by převracel spravedlnost?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Synové zajisté tvoji že zhřešili proti němu, proto pustil je po nepravosti jejich.
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Kdybys ty opravdově hledal Boha silného, a Všemohoucímu se modlil,
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 A byl čistý a upřímý: jistě žeť by se hned probudil k tobě, a napravil by příbytek spravedlnosti tvé.
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 A byly by první věci tvé špatné, poslední pak rozmnožily by se náramně.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Nebo vzeptej se, prosím, věku starého, a nastroj se k zpytování otců jejich.
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 (Myť zajisté včerejší jsme, aniž jsme čeho povědomi; k tomu dnové naši jsou jako stín na zemi.)
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Zdaliž tě oni nenaučí, a nepovědí tobě, a z srdce svého nevynesou-liž slov?
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Zdali roste třtí bez bahna? Roste-liž rákosí bez vody?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Nýbrž ještě za zelena, dříve než vytrháno bývá, ano prvé než jaká jiná tráva, usychá.
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Tak stezky všech zapomínajících se na Boha silného, tak, pravím, naděje pokrytce zahyne.
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Klesne naděje jeho, a doufání jeho jako dům pavouka.
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 Spolehne-li na dům svůj, neostojí; chytí-li se ho, nezdrží.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Vláhu má před sluncem, tak že z zahrady jeho výstřelkové jeho vynikají.
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 Při vrchovišti kořenové jeho hustě rostou, i na místech skalnatých rozkládá se.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 A však bývá-li zachvácen z místa svého, až by se ho i odečtlo, řka: Nevidělo jsem tě:
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Tožť ta radost života jeho, a z země jiný vykvetá.
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Aj, Bůh silný nepohrdá upřímým, ale nešlechetným ruky nepodává:
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Až i naplní smíchem ústa tvá, a rty tvé plésáním,
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Když nenávidící tebe v hanbu oblečeni budou, a stánku lidí bezbožných nikdež nebude.
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
