Jób 41
1 Vytáhneš-liž velryba udicí, aneb provazem pohříženým až k jazyku jeho?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 Zdali dáš kroužek na chřípě jeho, aneb hákem probodneš čelist jeho?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 Zdaž se obrátí k tobě s prosbami, aneb mluviti bude tobě lahodně?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 Učiní-liž smlouvu s tebou? Přijmeš-liž jej za služebníka věčného?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 Zdaž budeš s ním hráti jako s ptáčkem, aneb přivážeš jej dětem svým?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 Přistrojí-liž sobě hody z něho společníci, a rozdělí-liž jej mezi kupce?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 Zdaž naplníš háky kůži jeho, a vidlicemi rybářskými hlavu jeho?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Vztáhni jen na něj ruku svou, a neučiníš zmínky o boji.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 Aj, naděje o polapení jeho mylná jest. Zdaž i k spatření jeho člověk nebývá poražen?
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Není žádného tak smělého, kdo by jej zbudil, kdož tedy postaví se přede mnou?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 Kdo mne čím předšel, abych se jemu odplacel? Cožkoli jest pode vším nebem, mé jest.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Nebudu mlčeti o údech jeho, a o síle výborného sformování jeho.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 Kdo odkryl svrchek oděvu jeho? S dvojitými udidly svými kdo k němu přistoupí?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 Vrata úst jeho kdo otevře? Okolo zubů jeho jest hrůza.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 Šupiny jeho pevné jako štítové sevřené velmi tuze.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 Jedna druhé tak blízko jest, že ani vítr nevchází mezi ně.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 Jedna druhé se přídrží, a nedělí se.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Od kýchání jeho zažžehá se světlo, a oči jeho jsou jako záře svitání.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 Z úst jeho jako pochodně vycházejí, a jiskry ohnivé vyskakují.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 Z chřípí jeho vychází dým, jako z kotla vroucího aneb hrnce.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Dýchání jeho uhlí rozpaluje, a plamen z úst jeho vychází.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 V šíji jeho přebývá síla, a před ním utíká žalost.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Kusové masa jeho drží se spolu; celistvé jest v něm, aniž se rozdrobuje.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Srdce jeho tuhé jest jako kámen, tak tuhé, jako úlomek zpodního žernovu.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 Vyskýtání jeho bojí se nejsilnější, až se strachem i vyčišťují.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Meč stihající jej neostojí, ani kopí, šíp neb i pancíř.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 Pokládá železo za plevy, ocel za dřevo shnilé.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Nezahání ho střela, v stéblo obrací se jemu kamení prakové.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Za stéblo počítá střelbu, a posmívá se šermování kopím.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Pod ním ostré střepiny, stele sobě na věci špičaté jako na blátě.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Působí, aby vřelo v hlubině jako v kotle, a kormoutilo se moře jako v moždíři.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 Za sebou patrnou činí stezku, až sezdá, že propast má šediny.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 Žádného není na zemi jemu podobného, aby tak učiněn byl bez strachu.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Cokoli vysokého jest, za nic pokládá, jest králem nade všemi šelmami.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
