Jób 34
1 Ještě mluvil Elihu, a řekl:
Ja Elihu lausui ja sanoi:
2 Poslouchejte, moudří, řečí mých, a rozumní, ušima pozorujte.
"Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.
3 Nebo ucho řečí zkušuje, tak jako dásně okoušejí pokrmu.
Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.
4 Soud sobě zvolme, a vyhledejme mezi sebou, co by bylo dobrého.
Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.
5 Nebo řekl Job: Spravedliv jsem, a Bůh silný zavrhl při mou.
Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.
6 Své-liž bych pře ukrývati měl? Přeplněna jest bolestí rána má bez provinění.
Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'
7 Který muž jest podobný Jobovi, ješto by pil posměch jako vodu?
Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,
8 A že by všel v tovaryšství s činiteli nepravosti, a chodil by s lidmi nešlechetnými?
joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?
9 Nebo řekl: Neprospívá to člověku líbiti se Bohu.
Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi'.
10 A protož, muži rozumní, poslouchejte mne. Odstup od Boha silného nešlechetnost a od Všemohoucího nepravost.
Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.
11 Nebo on podlé skutků člověka odplací, a podlé toho, jaká jest čí cesta, působí, aby to nalézal.
Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.
12 A naprosto Bůh silný nečiní nic nešlechetně, a Všemohoucí nepřevrací soudu.
Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
13 Kdo svěřil jemu zemi? A kdo zpořádal všecken okršlek?
Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?
14 Kdyby se na něj obrátil, a ducha jeho i duši jeho k sobě vzal,
Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,
15 Umřelo by všeliké tělo pojednou, a tak by člověk do prachu se navrátil.
niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
16 Máš-li tedy rozum, poslyš toho, pusť v uši své hlas řečí mých.
Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.
17 Ješto ten, kterýž by v nenávisti měl soud, zdaliž by panovati mohl? Èili toho, jenž jest svrchovaně spravedlivý, za nešlechetného vyhlásíš?
Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,
18 Zdaliž sluší králi říci: Ó nešlechetný, a šlechticům: Ó bezbožní?
joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',
19 Mnohem méně tomu, kterýž nepřijímá osob knížat, aniž u něho má přednost urozený před nuzným; nebo dílo rukou jeho jsou všickni.
joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?
20 V okamžení umírají, třebas o půl noci postrčeni bývají lidé, a pomíjejí, a zachvácen bývá silný ne rukou lidskou.
Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.
21 Nebo oči jeho hledí na cesty člověka, a všecky kroky jeho on spatřuje.
Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.
22 Neníť žádných temností, ani stínu smrti, kdež by se skryli činitelé nepravosti.
Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.
23 Aniž zajisté vzkládá na koho více, tak aby se s Bohem silným souditi mohl.
Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;
24 Pyšné stírá bez počtu, a postavuje jiné na místa jejich.
hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.
25 Nebo zná skutky jejich; pročež na ně obrací noc, a potříni bývají.
Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.
26 Jakožto bezbožné rozráží je na místě patrném,
Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,
27 Proto že odstoupili od něho, a žádných cest jeho nešetřili,
koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,
28 Aby dokázal, že připouští k sobě křik nuzného, a volání chudých že vyslýchá.
vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.
29 (Nebo když on spokojí, kdo znepokojí? A když skryje tvář svou, kdo jej spatří?) Tak celý národ, jako i každého člověka jednostejně,
Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,
30 Aby nekraloval člověk pokrytý, aby nebylo lidem ourazu.
ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.
31 Jistě žeť k Bohu silnému raději toto mluveno býti má: Ponesuť, nezruším.
Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.
32 Mimo to, nevidím-li čeho, ty vyuč mne; jestliže jsem nepravost páchal, neučiním toho víc.
Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'
33 Nebo zdali vedlé tvého zdání odplacovati má, že bys ty toho neliboval, že bys ono zvoloval, a ne on? Pakli co víš jiného, mluv.
Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.
34 Muži rozumní se mnou řeknou, i každý moudrý poslouchaje mne,
Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:
35 Že Job hloupě mluví, a slova jeho nejsou rozumná.
'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.
36 Ó by zkušen byl Job dokonale, pro odmlouvání nám jako lidem nepravým,
Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!
37 Poněvadž k hříchu svému přidává i nešlechetnost, mezi námi také jen chloubu svou vynáší, a rozmnožuje řeči své proti Bohu.
Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"
