Jób 33
1 Slyšiž tedy, prosím, Jobe, řeči mé, a všech slov mých ušima svýma pozoruj.
Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
2 Aj, jižť otvírám ústa svá, mluví jazyk můj v ústech mých.
Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
3 Upřímost srdce mého a umění vynesou rtové moji.
Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
4 Duch Boha silného učinil mne, a dchnutí Všemohoucího dalo mi život.
Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
5 Můžeš-li, odpovídej mi, připrav se proti mně, a postav se.
Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
6 Aj, já podlé žádosti tvé buduť místo Boha silného; z bláta sformován jsem i já.
Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
7 Pročež strach ze mne nepředěsí tě, a ruka má nebudeť k obtížení.
Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
8 Řekl jsi pak přede mnou, a hlas ten řečí tvých slyšel jsem:
Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
9 Èist jsem, bez přestoupení, nevinný jsem, a nepravosti při mně není.
Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
10 Aj, příčiny ku potření mne shledal Bůh, klade mne sobě za nepřítele,
Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
11 Svírá poutami nohy mé, střeže všech stezek mých.
Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
12 Aj, tím nejsi spravedliv, odpovídám tobě, nebo větší jest Bůh nežli člověk.
Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
13 Oč se s ním nesnadníš? Žeť všech svých věcí nezjevuje?
Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
14 Ano jednou mluví Bůh silný, i dvakrát, a nešetří toho člověk.
Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
15 Skrze sny u vidění nočním, když připadá hluboký sen na lidi ve spaní na ložci,
Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
16 Tehdáž odkrývá ucho lidem, a čemu je učí, to zpečeťuje,
Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
17 Aby odtrhl člověka od skutku zlého, a pýchu od muže vzdálil,
Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
18 A zachoval duši jeho od jámy, a život jeho aby netrefil na meč.
Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
19 Tresce i bolestí na lůži jeho, a všecky kosti jeho násilnou nemocí,
Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
20 Tak že sobě život jeho oškliví pokrm, a duše jeho krmi nejlahodnější.
Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
21 Hyne tělo jeho patrně, a vyhlédají kosti jeho, jichž prvé nebylo vídati.
Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
22 A tak bývá blízká hrobu duše jeho, a život jeho smrtelných ran.
Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
23 Však bude-li míti anděla vykladače jednoho z tisíce, kterýž by za člověka oznámil pokání jeho:
Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
24 Tedy smiluje se nad ním, a dí: Vyprosť jej, ať nesstoupí do porušení, oblíbilť jsem mzdu vyplacení.
Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
25 I odmladne tělo jeho nad dítěcí, a navrátí se ke dnům mladosti své.
Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
26 Kořiti se bude Bohu, a zamiluje jej, a patřiti bude na něj tváří ochotnou; nadto navrátí člověku spravedlnost jeho.
Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27 Kterýž hledě na lidi, řekne: Zhřešilť jsem byl, a to, což pravého bylo, převrátil jsem, ale nebylo mi to prospěšné.
Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
28 Bůh však vykoupil duši mou, aby nešla do jámy, a život můj, aby světlo spatřoval.
Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
29 Aj, všeckoť to dělá Bůh silný dvakrát i třikrát při člověku,
Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
30 Aby odvrátil duši jeho od jámy, a aby osvícen byl světlem živých.
Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
31 Pozoruj, Jobe, poslouchej mne, mlč, ať já mluvím.
Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
32 Jestliže máš slova, odpovídej mi, nebo bych chtěl ospravedlniti tebe.
Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
33 Pakli nic, ty mne poslouchej; mlč, a poučím tě moudrosti.
Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
