Jób 27
1 Potom dále Job vedl řeč svou a řekl:
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 Živť jest Bůh silný, kterýž zavrhl při mou, a Všemohoucí, kterýž hořkostí naplnil duši mou,
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 Že nikoli, dokudž duše má ve mně bude a duch Boží v chřípích mých,
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 Nebudou mluviti rtové moji nepravosti, a jazyk můj vynášeti lsti.
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 Odstup ode mne, abych vás za spravedlivé vysvědčil; dokudž dýchati budu, neodložím upřímosti své od sebe.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 Spravedlnosti své držím se, aniž se jí pustím; nezahanbíť mne srdce mé nikdy.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 Bude jako bezbožník nepřítel můj, a povstávající proti mně jako nešlechetník.
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 Nebo jaká jest naděje pokrytce, by pak lakoměl, když Bůh vytrhne duši jeho?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 Zdaliž volání jeho vyslyší Bůh silný, když na něj přijde ssoužení?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Zdaliž v Všemohoucím kochati se bude? Bude-liž vzývati Boha každého času?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 Ale já učím vás, v kázni Boha silného jsa, a jak se mám k Všemohoucímu, netajím.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Aj, vy všickni to vidíte, pročež vždy tedy takovou marnost vynášíte?
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 Ten má podíl člověk bezbožný u Boha silného, a to dědictví ukrutníci od Všemohoucího přijímají:
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 Rozmnoží-li se synové jeho, rozmnoží se pod meč, a rodina jeho nenasytí se chlebem.
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 Pozůstalí po něm v smrti pohřbeni budou, a vdovy jeho nebudou ho plakati.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Nashromáždí-li jako prachu stříbra, a jako bláta najedná-li šatů:
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 Co najedná, to spravedlivý obleče, a stříbro nevinný rozdělí.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 Vystaví-li jako Arktura dům svůj, bude však jako bouda, kterouž udělal strážný.
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 Bohatý když umře, nebude pochován; pohledí někdo, anť ho není.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Postihnou jej hrůzy jako vody, v noci kradmo zachvátí ho vicher.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 Pochytí jej východní vítr, a odejde, nebo vichřicí uchvátí jej z místa jeho.
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 Takové věci na něj dopustí Bůh bez lítosti, ačkoli před rukou jeho prudce utíkati bude.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 Tleskne nad ním každý rukama svýma, a ckáti bude z místa svého.
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
