Jób 16
1 A odpovídaje Job, řekl:
Job vastasi ja sanoi:
2 Slyšel jsem již podobných věcí mnoho; všickni vy nepříjemní jste těšitelé.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Bude-liž kdy konec slovům povětrným? Aneb co tě popouzí, že tak mluvíš?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Zdaliž bych já tak mluviti mohl, jako vy, kdybyste byli na místě mém? Shromažďoval-li bych proti vám slova, aneb potřásal na vás hlavou svou?
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 Nýbrž posiloval bych vás ústy svými, a otvírání rtů mých krotilo by bolest.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Buď že mluvím, neumenšuje se bolesti mé, buď že tak nechám, neodchází ode mne.
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Ale ustavičně zemdlívá mne; nebo jsi mne, ó Bože, zbavil všeho shromáždění mého.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 A vrásky jsi mi zdělal; což mám za svědka, ano patrná na mně hubenost má na tváři mé to osvědčuje.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Prchlivost jeho zachvátila mne, a vzal mne v nenávist, škřipě na mne zuby svými; jako nepřítel můj zaostřil oči své na mne.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 Rozedřeli na mne ústa svá, potupně mne poličkujíce, proti mně se shromáždivše.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Vydal mne Bůh silný nešlechetníku, a v ruce bezbožných uvedl mne.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Pokoje jsem užíval, však potřel mne, a uchopiv mne za šíji mou, roztříštil mne, a vystavil mne sobě za cíl.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 Obklíčili mne střelci jeho, rozťal ledví má beze vší lítosti, a vylil na zem žluč mou.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Ranil mne ranou na ránu, outok učinil na mne jako silný.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Žíni jsem ušil na zjízvenou kůži svou, a zohavil jsem v prachu sílu svou.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Tvář má oduřavěla od pláče, a na víčkách mých stín smrti jest.
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Ne pro nějaké bezpraví v rukou mých; nebo i modlitba má čistá jest.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Ó země, nepřikrývej krve mé, a nechť nemá místa volání mé.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Aj, nyní jestiť i v nebesích svědek můj, svědek můj, pravím, jest na výsostech.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Ó mudráci moji, přátelé moji, k Bohuť slzí oko mé.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 Ó by lze bylo muži v hádku s ním se vydati, jako synu člověka s přítelem svým.
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Nebo léta mně odečtená přicházejí, a cestou, kterouž se zase nenavrátím, již se beru.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
