Jakubův 1
1 Jakub, Boží a Pána Jezukrista služebník, dvanácteru pokolení rozptýlenému pozdravení vzkazuje.
[Lähettäjä: ] Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija Jaakob. [Vastaanottajat: ] Hajallaan asuvat juutalaiskristityt.
2 Za největší radost mějte, bratří moji, kdyžkoli pokušeními obkličováni býváte rozličnými,
Rakkaat veljet, onko elämässänne paljon vaikeuksia kiusausten takia? Olkaa siitä vain iloisia,
3 Vědouce, že zkušení víry vaší působí trpělivost.
sillä kun elämä on vaikeaa, teidän kärsivällisyytenne voi kasvaa.
4 Trpělivost pak ať má dokonalý skutek, abyste byli dokonalí a celí, v ničemž nemajíce nedostatku.
Ja antakaa sen kasvaa! Älkää yrittäkö paeta vaikeuksianne! Sillä kun saatte lisää kärsivällisyyttä, teistä tulee ehjiä ihmisiä ja kykenette säilyttämään mielenrauhanne ja rohkeutenne kaikissa elämän tilanteissa.
5 Jestliže pak komu z vás nedostává se moudrosti, žádejž jí od Boha, kterýž všechněm dává ochotně a neomlouvá; i budeť jemu dána.
Jos haluatte tietää, mikä on Jumalan tahto jossakin asiassa, kysykää häneltä. Hän vastaa mielellään ja antaa runsain mitoin viisautta kaikille, jotka sitä häneltä pyytävät, eikä moiti ketään.
6 Žádejž pak důvěrně, nic nepochybuje. Nebo kdož pochybuje, podoben jest vlnám mořským, kteréž vítr sem i tam žene, a jimi zmítá.
Mutta kun pyydätte, odottakaa myös saavanne, sillä jos epäilette, olette epävakaisia kuin aallot, joita tuuli heittelee.
7 Nedomnívej se zajisté člověk ten, by co vzíti měl ode Pána,
Jokainen ratkaisunne on silloin epävarma: yhtenä päivänä ajattelette yhtä, toisena toista. Jos ette rukoile uskoen, älkää myöskään odottako saavanne vastausta Herralta.
8 Jakožto muž dvojí mysli a neustavičný ve všech cestách svých.
9 Chlubiž se pak bratr ponížený v povýšení svém,
Kristitty, jolla ei tässä maailmassa ole arvostettua asemaa, saa olla iloinen siitä, että hän on Herran silmissä arvokas.
10 A bohatý v ponížení se; nebo jako květ byliny pomine.
Mutta rikkaan pitäisi muistaa, ettei hänen varallisuutensa tee Herraan vaikutusta. Ihmisen käy kuin kukan, jonka kesän hehkuva aurinko kuivattaa ja jonka kauneus pian katoaa. Hän kuolee ja joutuu jättämään taakseen monet kiireensä.
11 Nebo jakož slunce vzešlé s horkostí usušilo bylinu, a květ její spadl, i ušlechtilost postavy jeho zhynula, takť i bohatý v svých cestách usvadne.
12 Ale blahoslavený muž, kterýž snáší pokušení, nebo když bude zkušen, vezme korunu života, kterouž zaslíbil Pán těm, jenž ho milují.
Onnellinen se ihminen, joka kestää kiusauksen. Hän saa palkinnokseen elämän, jonka Jumala on luvannut kaikille, jotka häntä rakastavat.
13 Žádný, když bývá pokoušín, neříkej, že by od Boha pokoušín byl; neboť Bůh nemůže pokoušín býti ve zlém, aniž on koho pokouší.
Ja muistakaa, että kun teille tulee halu tehdä syntiä, kiusaus ei tule Jumalalta, sillä Jumala ei koskaan kehota ihmistä mihinkään väärään.
14 Ale jeden každý pokoušín bývá, od svých vlastních žádostí jsa zachvacován a oklamáván.
Kiusaukset syntyvät ihmisen omista pahoista ajatuksista ja toiveista.
15 Potom žádost když počne, porodí hřích, hřích pak vykonaný zplozuje smrt.
Pahat ajatukset johtavat tekoihin, ja lopulta synnistä seuraa kuolemanrangaistus Jumalalta.
16 Nebluďtež, bratří moji milí.
Älkää siis eksykö, rakkaat kristityt!
17 Všeliké dání dobré a každý dar dokonalý shůry jest sstupující od Otce světel, u něhožto není proměnění, ani jakého pro obrácení se někam jinam zastínění.
Kaiken hyvän ja täydellisen antaja on Jumala, valon luoja. Hänen valonsa on ikuista ja muuttumatonta.
18 On proto, že chtěl, zplodil nás slovem pravdy, k tomu, abychom byli prvotiny nějaké stvoření jeho.
Omasta vapaasta tahdostaan Jumala antoi meille uuden elämän sanassaan, joka on totuus. Näin meistä tuli Jumalan perheen esikoisia.
19 A tak, bratří moji milí, budiž každý člověk rychlý k slyšení, ale zpozdilý k mluvení, zpozdilý k hněvu.
Rakkaat veljet, älkää unohtako, että on parempi kuunnella kuin puhua. On myös hyvä olla kiivastumatta,
20 Nebo hněv muže spravedlnosti Boží nepůsobí.
sillä suuttuessaan ihminen ei tee sitä, mitä Jumala tahtoo.
21 Protož odvrhouce všelikou nečistotu, a ohyzdnost zlosti, s tichostí přijímejte vsáté slovo, kteréž může spasiti duše vaše.
Luopukaa siis kaikesta, mikä on elämässänne väärää – ulkonaista tai sisäistä – ja iloitkaa nöyrästi sanomasta, joka on vallannut sydämemme ja voi pelastaa meidät.
22 Buďtež pak činitelé slova, a ne posluchači toliko, oklamávajíce sami sebe.
Sanoma Kristuksesta on tarkoitettu elämässä toteutettavaksi eikä ainoastaan kuultavaksi. Älkää siis pettäkö itseänne!
23 Nebo byl-li by kdo posluchač slova, a ne činitel, ten podoben jest muži spatřujícímu obličej přirozený svůj v zrcadle.
Jos ihminen vain kuulee sanoman, mutta ei tottele sitä, hän on kuin mies, joka on katsonut peiliin,
24 Vzhlédl se zajisté, i odšel, a hned zapomenul, jaký by byl.
mutta otettuaan muutaman askeleen ei enää muista, minkä näköinen oli.
25 Ale kdož by se vzhlédl v dokonalý zákon svobody a zůstával by v něm, ten nejsa posluchač zapominatelný, ale činitel skutku, ten, pravím, blahoslavený bude v skutku svém.
Se taas, joka todella haluaa tietää, mikä Kristuksen tahto on, ja oppia tuntemaan sitä yhä syvällisemmin, myös elää sen mukaan. Jumala siunaa silloin kaiken, mitä hän tekee.
26 Zdá-li se pak komu z vás, že jest nábožný, avšak v uzdu nepojímá jazyka svého, ale svodí srdce své, takového marné jest náboženství.
Ihminen, joka sanoo olevansa kristitty, mutta ei hillitse terävää kieltään, pettää itseään, eikä hänen hurskautensa ole paljonkaan arvoista.
27 Náboženství čisté a neposkvrněné před Bohem a Otcem totoť jest: Navštěvovati sirotky a vdovy v souženích jejich a ostříhati sebe neposkvrněného od světa.
Jumala haluaa meidän olevan niitä, jotka pysyvät uskollisina hänelle, pitävät huolta yksinäisistä ja apua tarvitsevista eivätkä anna maailman saastan liata itseään.
