Žalmy 34
1 Davidův, když proměnil oblíčej svůj před Abimelechem; pročež jsa od něho vyhnán, odšel. Dobrořečiti budu Hospodinu každého času, vždycky chvála jeho v ústech mých.
Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
2 V Hospodinu chlubiti se bude duše má, což uslyšíc tiší, budou se veseliti.
Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
3 Zvelebujtež se mnou Hospodina, a jméno jeho společně vyvyšujme.
Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
4 Hledal jsem Hospodina, a vyslyšel mne, a ze všech přístrachů mých vytrhl mne.
Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
5 Pročež k němu patřiti budou, a sbíhati se, a nebudou zahanbeny tváři jejich, ale řkou:
Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
6 Tento chudý volal a Hospodin vyslyšel, i ze všech úzkostí jeho vysvobodil jej.
Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
7 Vojensky se klade anděl Hospodinův okolo těch, kteříž se ho bojí, a zastává jich.
Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
8 Okuste a vizte, jak dobrý jest Hospodin. Blahoslavený člověk, kterýž doufá v něho.
Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
9 Bojtež se Hospodina svatí jeho; neboť nemívají nedostatku ti, kdož se ho bojí.
Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
10 Lvíčátka nedostatek a hlad trpívají, ale ti, kteříž hledají Hospodina, nemívají nedostatku ve všem dobrém.
Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
11 Poďtež, dítky, poslouchejte mne, bázni Hospodinově vyučovati vás budu.
Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
12 Který člověk žádostiv jest života, a miluje dny, aby užíval dobrých věcí?
Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
13 Zdržuj jazyk svůj od zlého, a rty své od mluvení lsti.
Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
14 Odstup od zlého, a čiň dobré, hledej pokoje, a stíhej jej.
Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
15 Oči Hospodinovy obrácené jsou k spravedlivým, a uši jeho k volání jejich:
Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 Ale zůřivý oblíčej Hospodinův proti těm, kteříž páší zlé věci, aby vyplénil z země památku jejich.
Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
17 Volají-li spravedliví, Hospodin vyslýchá, a ze všech jejich úzkostí je vytrhuje.
Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
18 Nebo blízko jest Hospodin těm, kteříž jsou srdce skroušeného, a potřeným v duchu spomáhá.
Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
19 Mnohé úzkosti jsou spravedlivého, ale Hospodin ze všech jej vytrhuje.
Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
20 Onť ostříhá všech kostí jeho, žádná z nich nebývá zlámána.
Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
21 Bezbožníka zahubí zlost, a ti, kteříž nenávidí spravedlivého, zkaženi budou.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
22 Služebníků pak svých duše vykoupí Hospodin, a nebudou zkaženi, kteříž doufají v něho.
Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
