Jób 21
1 A odpovídaje Job, řekl:
Job vastasi ja sanoi:
2 Poslouchejte pilně řeči mé, a bude mi to za potěšení od vás.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Postrpte mne, abych i já mluvil, a když odmluvím, posmívejž se.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Zdaliž já před člověkem naříkám? A poněvadž jest proč, jakž nemá býti ssoužen duch můj?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Pohleďte na mne, a užasněte se, a položte prst na ústa.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Ano já sám, když rozvažuji své bídy, tedy se děsím, a spopadá tělo mé hrůza.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Proč bezbožní živi jsou, k věku starému přicházejí, též i bohatnou?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Símě jejich stálé jest před oblíčejem jejich s nimi, a rodina jejich před očima jejich.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Domové jejich bezpečni jsou před strachem, aniž metla Boží na nich.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Býk jejich připouštín bývá, ale ne na prázdno; kráva jejich rodí, a nepotracuje plodu.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Vypouštějí jako stádo maličké své, a synové jejich poskakují.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Povyšují hlasu při bubnu a harfě, a veselí se k zvuku muziky.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Kteříž říkají Bohu silnému: Odejdi od nás, nebo známosti cest tvých neoblibujeme.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Kdo jest Všemohoucí, abychom sloužili jemu? A jaký toho zisk, že bychom se modlili jemu?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Ale pohleď, že není v moci jejich štěstí jejich, pročež rada bezbožných vzdálena jest ode mne.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Často-liž svíce bezbožných hasne? Přichází-liž na ně bída jejich? Poděluje-liž je bolestmi Bůh v hněvě svém?
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Bývají-liž jako plevy před větrem, a jako drtiny, kteréž zachvacuje vicher?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Odkládá-liž Bůh synům bezbožníka nepravost jeho? Odplacuje-liž jemu tak, aby to znáti mohl,
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 A aby viděly oči jeho neštěstí jeho, a prchlivost Všemohoucího že by pil?
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 O dům pak jeho po něm jaká jest péče jeho, když počet měsíců jeho bude umenšen?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Zdali Boha silného kdo učiti bude umění, kterýž sám vysokosti soudí?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Tento umírá v síle dokonalosti své, všelijak bezpečný a pokojný.
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Prsy jeho plné jsou mléka, a mozk kostí jeho svlažován bývá.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Jiný pak umírá v hořkosti ducha, kterýž nikdy nejídal s potěšením.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Jednostejně v prachu lehnou, a červy se rozlezou.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Aj, známť myšlení vaše, a chytrosti, kteréž proti mně neprávě vymýšlíte.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Nebo pravíte: Kde jest dům urozeného? A kde stánek příbytků bezbožných?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Což jste se netázali jdoucích cestou? Zkušení-liž aspoň jejich nepovolíte,
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Že v den neštěstí ochranu mívá bezbožný, v den, pravím, rozhněvání přistřín bývá?
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Kdo jemu oznámí zjevně cestu jeho? Aneb za to, co činil, kdo jemu odplatí?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 A však i on k hrobu vyprovozen bude, a tam zůstane.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Sladnou jemu hrudy údolí, nadto za sebou všecky lidi táhne, těch pak, kteříž ho předešli, není počtu.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Hle, jak vy mne marně troštujete, nebo v odpovědech vašich ne zůstává než faleš.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
