Jób 18
1 Odpovídaje pak Bildad Suchský, řekl:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 Dokudž neučiníte konce řečem? Pomyslte na to, a potom mluviti budeme.
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Proč jsme počteni za hovada? Oškliví jsme jemu, jakž sami vidíte.
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 Ó ty, jenž hubíš život svůj zůřením svým, zdaliž pro tebe opuštěna bude země, a odsedne skála z místa svého?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 Anobrž světlo bezbožných uhašeno bude, aniž se blyštěti bude jiskra ohně jejich.
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 Světlo se zatmí v stánku jeho, a lucerna jeho v něm zhasne.
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 Ssouženi budou krokové síly jeho, a porazí jej rada jeho.
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 Nebo zapleten jest do síti nohami svými, a v zamotání chodí.
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 Chytí ho za patu osídlo, a zmocní se ho násilník.
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 Skrytať jest při zemi smečka jeho, a léčka jeho na stezce.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Odevšad hrůzy jej děsiti budou a dotírati na nohy jeho.
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 Hladovitá bude síla jeho, a bída pohotově při boku jeho.
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 Zžíře žily kůže jeho, zžíře oudy jeho kníže smrti.
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 Uchváceno bude z stánku jeho doufání jeho, a to jej přivede k králi strachů.
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 V stánku jeho hrůza bydleti bude, ač nebyl jeho; posypáno bude obydlí jeho sirou.
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 Od zpodku kořenové jeho uschnou, a svrchu osekány budou ratolesti jeho.
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 Památka jeho zahyne z země, aniž jméno jeho slýcháno bude na ulicích.
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 Vyženou ho z světla do tmy, anobrž z okršlku zemského vypudí jej.
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 Ne pozůstaví ani syna ani vnuka v lidu svém, ani jakého ostatku v příbytcích svých.
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 Nade dnem jeho zděsí se potomci, a přítomní strachem podjati budou.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 Takovýť jest zajisté způsob nešlechetného, a takový cíl toho, kterýž nezná Boha silného.
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
